Työsuhteen ja yrittäjyyden rajan tunnistaminen: Esimerkkinä puhelinmyynti

Abstract

Ilmiö, jossa työtä tehdään yrittäjyyden muodossa, mutta työntekijämäisissä olosuhteissa on yleistynyt. Työmarkkinoiden rakenteet ovat muuttuneet Euroopan laajuisesti ja työn teettämi-sen tapoja on järjestetty entistä useammin toimeksiantoihin perustuviksi. Muutos voi lisätä joustavuutta, mutta se voi myös heikentää työn suorittajan asemaa. Tosiasiallinen riippuvuus toimeksiantajasta ja työn vahva ohjaus saavat yrittäjyyden muistuttamaan työsuhdetta ilman työsuhteen suojaa. Samalla kehitys voi vääristää kilpailua, jos yritykset voivat siirtää työvoi-makustannuksia ja riskejä yksittäiselle toimijalle ja saavuttaa kustannusedun suhteessa toimi-joihin, jotka teettävät vastaavan työn työsuhteessa. Suomessa vastaavia malleja esiintyy useil-la aloilla, ja myyntiala on yksi esimerkki, jossa samaa työtä voidaan järjestää sekä työntekijöil-lä että yrittäjillä. Tästä syystä työsuhteen ja yrittäjyyden rajanvedon perusteiden selkeyttämi-nen on käytännöllisesti ja oikeudellisesti merkittävää.

Tutkimus on toteutettu lainopillisena eli oikeusdogmaattisena tutkimuksena, jossa voimassa olevaa oikeutta on systematisoitu ja tulkittu. Aineistona on hyödynnetty keskeistä kansallista lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta sekä Euroopan unionin työelämän kehi-tykseen liittyvää sääntelykehystä tulkintaympäristön taustoittamiseksi. Tutkimuksessa selvite-tään, miten raja työntekijän ja yrittäjän välillä vedetään suomalaisessa työoikeudessa. Lisäksi arvioidaan, miksi työn teettäminen yrittäjyyden muodossa voi olla työn teettäjälle houkutte-levaa ja millaisia oikeudellisia sekä käytännöllisiä vaikutuksia oikeussuhteen valinnalla on osapuolten asemaan. Tarkastelu etenee kolmessa vaiheessa. Ensin systematisoidaan työsuh-teen tunnusmerkistö ja sitä koskevat tulkintalinjat. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten työsuh-teen ja toimeksiantosuhteen keskeiset oikeudet ja velvollisuudet kohdentuvat ja miten riskit, kustannukset ja vastuut jakautuvat. Puhelinmyynti toimii tutkielmassa käytännön esimerkkinä työsuhteen ja yrittäjyyden välisestä rajanvedosta. Alan tyypillisiä työn järjestämisen tapoja tarkastellaan suhteessa työsuhteen tunnusmerkkeihin sekä siihen, mitä oikeussuhteen valinta merkitsee osapuolten aseman kannalta. Lopuksi arvioidaan, missä määrin puhelinmyynnissä tehtyä arviointia voidaan hyödyntää myös muilla toimialoilla.

Tutkimuksen perusteella ratkaisevaa on se, miten työ käytännössä järjestetään. Sopimuksen nimike ei yksin määritä oikeussuhteen luonnetta. Puhelinmyynnissä työsuhdearviota tukevat erityisesti myyntityön yksityiskohtainen ohjaus, soittojärjestelmien mahdollistama valvonta sekä myyjän riippuvuus työn teettäjästä. Yrittäjäasemaa puolestaan tukevat sellaiset järjeste-lyt, joissa myyjällä on todellinen mahdollisuus päättää työnsä organisoinnista, työajasta, toi-meksiantojen määrästä ja ansaintansa rakenteesta. Puhelinmyynnin tarkastelusta muodostu-vaa arviointitapaa voidaan soveltaa myös muilla aloilla, joilla työn organisointi ja työn suorit-tajan riippuvuus työn teettäjästä rakentuvat samankaltaisesti.