Osuustoiminta hyvinvointivaltiossa : Osuustoiminta hyvinvoinnin tuottajana

Abstract

Osuustoiminnalla on merkittävä rooli suomalaisen hyvinvoinnin rakentamisessa, ja sen merkitys korostuu nykyisessä hyvinvointivaltion murrosvaiheessa. Julkisen sektorin resurssipaineet, väestön ikääntyminen sekä palvelutarpeiden laajentuminen ovat lisänneet tarvetta uusille toimintamalleille, jotka täydentävät perinteisiä julkisia palveluita. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää osuustoiminnan vaihtoehtoisia ja usein yhteisölähtöisiä tapoja tuottaa palveluita hyvinvointivaltiossa sekä tarkastella osuustoiminnan roolia hyvinvoinnin tuottajana suhteessa julkiseen toimintaan.

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkastellaan osuustoiminnan keskeisiä periaatteita, arvoja ja toimintalogiikkaa sekä verrataan niitä julkisen toiminnan lähtökohtiin. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan hyvinvointivaltion kehitystä, siihen kohdistuvia yhteiskunnallisia haasteita sekä sitä, millä tavoin osuustoiminta voi osallistua hyvinvointivaltion tehtävien toteuttamiseen ja täydentää julkista palvelutuotantoa. Tarkastelussa korostuvat erityisesti yhteiskuntavastuun, monitoimijaisuuden, yhteisölähtöisyyden ja hyvinvointivaltion muutoksen näkökulmat. Tutkielmassa hyvinvoinnin tuottamista tarkastellaan yhä monitoimijaisempana kokonaisuutena, jossa palveluiden järjestämisestä ja hyvinvoinnin edistämisestä näyttää tulevaisuudessa jakautuvan yhä enemmän julkisen sektorin lisäksi myös muille yhteiskunnallisille toimijoille.

Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan esittää, että osuustoiminta näyttäytyy hyvinvointivaltion ja yhteiskuntavastuun kontekstissa erityisesti tilanteissa, joissa julkinen sektori ei yksin kykene vastaamaan väestön kasvaviin ja monimuotoistuviin palvelutarpeisiin. Samalla sen rooli tuo esiin jännitteitä, jotka liittyvät markkinaehtoisen toiminnan ja hyvinvointivaltion normatiivisten tavoitteiden yhteensovittamiseen. Tutkimuksen perusteella osuustoiminta ei näyttäydy julkista sektoria korvaavana toimijana, vaan ennen kaikkea sitä täydentävänä ja osin uudistavana toimintamuotona, jossa korostuvat paikallisuus, sen identiteetti ja yhteisöllinen hyvinvoinnin tuottaminen.