Transferability of citizen engagement solutions in Urban Energy Transitions : Identifying drivers and barriers

Abstract

Urban energy transitions require significant technological and infrastructure changes, but the transition is also dependent on the engagement of citizens. Although technological innovations are often easily duplicated in other locations, context-specific factors can influence the transferability of processes driving citizen engagement. This research aims to identify those factors and how they influence the transferability of citizen engagement. The research is informed by qualitative document analysis, and identifies the drivers and barriers associated with five separate energy transition projects with a focus on citizen engagement. The document analysis is conducted as thematic content analysis, using relevant project deliverables as research material. The findings are structured using the PESTEL analysis framework to present a comprehensive understanding of the identified factors.

The results indicate that social factors such as trust, communication, and networks establish the foundation for engagement. The fundamental barriers to transfer are unclear communication, the digital divide, and insufficient resources to establish engagement solutions. The essential drivers were recognized as being related to strategic vision and political willingness, as well as to people’s genuine motivations to participate in the energy transition.

The findings indicate that transferability operates across three interdependent layers: a foundational social layer, where trust, communication, and public motivation determine whether engagement can take root at all, a structural layer of economic and legal conditions that function as gatekeepers determining the depth of engagement, and an enabling political layer of strategic vision and democratic culture. This research suggests that these layers can be operationalized to design processes for transferring citizen engagement. The results challenge traditional rationalist policy transfer framework and instead support the policy mobilities perspective, demonstrating that citizen engagement solutions are contextually embedded and mutable, which cannot be directly replicated but must be dynamically adapted to local conditions.

Kaupunkien energiamurros edellyttää merkittäviä teknologisia ja infrastruktuurisia muutoksia, mutta murros on riippuvainen myös kansalaisten osallistumisesta. Vaikka teknologiset innovaatiot ovat usein helposti siirrettävissä muihin sijainteihin, kontekstisidonnaiset tekijät voivat vaikuttaa kansalaisten osallistamista edistävien prosessien siirrettävyyteen. Tämä tutkimus pyrkii tunnistamaan nämä tekijät sekä sen, miten ne vaikuttavat kansalaisosallistamisen siirrettävyyteen. Tutkimus nojaa laadulliseen dokumenttianalyysiin ja tunnistaa viiden erillisen, kansalaisosallistamiseen keskittyvän energiamurrosprojektin edistäjät ja esteet. Dokumenttianalyysi toteutetaan temaattisena sisällönanalyysinä käyttäen tutkimusaineistona asiaankuuluvia projektidokumentteja. Tunnistetut tekijät jäsennetään PESTEL-analyysikehyksen avulla kattavan kokonaiskuvan muodostamiseksi.

Tulokset osoittavat, että sosiaaliset tekijät, kuten luottamus, viestintä ja verkostot, luovat perus-tan osallistamiselle. Keskeisimmät siirtämisen esteet ovat epäselvä viestintä, digitaalinen kuilu sekä riittämättömät resurssit osallistamisratkaisujen rakentamiseksi. Keskeisimmiksi edistäjiksi tunnistettiin strateginen visio ja poliittinen tahto sekä ihmisten aito motivaatio osallistua energiamurrokseen.

Tulokset osoittavat, että siirrettävyys toimii kolmella toisistaan riippuvaisella tasolla: perustavanlaatuisella sosiaalisella tasolla, jossa luottamus, viestintä ja kansalaisten motivaatio määrittävät sen, voiko osallistamista ylipäätään tapahtua; rakenteellisella tasolla, jossa taloudelliset ja oikeudelliset reunaehdot toimivat portinvartijoina määrittäen osallistamisen syvyyden; sekä mahdollistavalla poliittisella tasolla, johon kuuluvat strateginen visio ja demokratiakulttuuri. Tutkimus ehdottaa, että näitä tasoja voidaan toimeenpanna kansalaisosallistamisen siirtämisprosessien suun-nittelussa. Tulokset haastavat perinteiset rationalistiset politiikkasiirron viitekehykset ja tukevat sen sijaan politiikan liikkuvuuden näkökulmaa osoittamalla, että kansalaisosallistamisen ratkaisut ovat kontekstuaalisesti kiinnittyneitä ja muuntuvia, eikä niitä voida suoraan monistaa, vaan ne on mukautettava dynaamisesti paikallisiin olosuhteisiin.