Suomen ja Ruotsin innovaatiokyvykkyydet : Miten maiden innovaatiojärjestelmät eroavat toisistaan ja kuinka tehokkaasti ne toimivat?

Abstract

Yksi makrotaloustieteen tärkeimmistä kysymyksistä on, mikä tuottaa tai miten saadaan aikaan taloudellista kasvua. Kasvuteorioiden mukaan siihen vaikuttavat ensisijaisesti maan panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan, mikä mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymisen. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää, kuinka hyvin Suomi ja Ruotsi ovat siinä onnistuneet – kuinka kyvykkäitä ne ovat uusien innovaatioiden ja talouskasvun luomisessa varsinkin nyt, kun ilmastonmuutos ja muut geopoliittiset haasteet aiheuttavat maailmalle ennennäkemättömiä ongelmia.

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Suomen innovaatiojärjestelmää pidettiin arvossa ulkomaita myöten, mutta vuonna 2008 alkanut finanssikriisi sekä Nokian alamäki ovat aiheuttaneet Suomen koulutus- ja innovaatiopanostuksiin merkittäviä vähennyksiä. Ruotsi on ollut jo pitkään yksi maailman johtavista innovaatiomaista, mutta nyt muut ovat ottamassa sitä kiinni, ja Ruotsinkin panostukset TKI-toimintaan ovat olleet jo jonkin aikaa laskusuuntaiset.

Ruotsin innovaatiojärjestelmä nojaa vahvasti yrityssektoriin ja pk-yritysten kansainvälistymiseen. Samalla se tarkoittaa, että Ruotsin innovaatiotoimintaa pyritään ohjailemaan suurilta osin ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten toimesta. Suomen innovaatiojärjestelmä on korkeakoulu- ja tutkimuslaitosvetoisempi. Erityisesti näin on ollut sen jälkeen, kun Nokian romahdus teki Suomen innovaatiopanostuksiin noin miljardin euron loven. Suomi tarvitseekin TKI-panosten ja innovaatiotoiminnan kasvua juuri yrityssektorilta. Hyvä asia molempien kannalta on, että maiden innovaatiojärjestelmät ovat historiallisesti toimineet erittäin tehokkaasti ja innovaatiotoiminta on molemmissa maissa laajasti hyväksyttyä.

Yksittäisissä indikaattoreissa Suomi ja Ruotsi ovat digitalisaatiossa ja ICT-teknologioiden hyödyntämisessä maailman kärkimaita. Sen sijaan ilmastonmuutokseen liittyvissä mittareissa molemmat maat jäävät jälkeen Euroopan keskiarvosta. Tämä on molempien maiden innovaatiotoiminnalle selkeä parannuksen paikka.

Jatkossa Suomen ja Ruotsin on syytä pyrkiä parantamaan yhteistyötä myös innovaatiotoimintaan liittyvissä näkökulmissa. Molemmilla mailla on pitkä historia onnistuneesta ja tehokkaasta innovaatiotoiminnasta, ja edellytykset myös jatkossa pärjäämiselle ovat olemassa.