Ympäristöjärjestöjen asema yhteiskunnallisen ja oikeudellisen muutoksen ilmentäjänä

Abstract

Tässä väitöstutkimuksessa on analysoitu Suomessa toimivien ympäristöjärjestöjen aseman muuttumista oikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kriittistä lainoppia, jonka avulla tuotiin esiin, kuinka yhteiskunnan ja sen arvojen kehittyminen on vaikuttanut järjestöjen oikeuksien kehitykseen monin tavoin. Järjestöjen osallistumista tarkasteltiin tutkimukseen kuuluvissa artikkeleissa muun muassa lainvalmistelun, ilmasto-oikeudenkäyntien, alueellisen ja paikallisen vaikuttamisen, kansalaistottelemattomuuden sekä verrokkivaltioissa havaittujen muutosten kautta.

Århusin yleissopimus ja Faron yleissopimus ovat vahvistaneet jäsenvaltioissaan toimivien ympäristöjärjestöjen oikeuksia, ja myös Suomen kansalliseen ympäristölainsäädäntöön on sisällytetty järjestöille kuuluvia keskeisiä oikeuksia. Merkittävänä kehityksenä voidaan pitää lisäksi hallinnossa tapahtunutta government to governance -suuntausta, joka on vähentänyt byrokratiaa ja edistänyt kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Muutoksia on tapahtunut myös ympäristöjärjestöjen edistämissä aihepiireissä niiden laajentumisen ja globalisoitumisen seurauksena sekä ympäristöhaasteisiin liittyvän ihmisoikeusnäkökulman korostumisen myötä.

Vaikka osallistavaa ja deliberatiivista demokratiaa tukevat säädökset muodostivat tutkimuksen teoreettisen taustan, tutkimus osoitti, että järjestöjen toimintamahdollisuuksissa on yhä parannettavaa. Merkittäviä haasteita ympäristöjärjestöjen ja virkamiesten tai viranhaltijoiden väliselle yhteistyölle aiheuttavat varsinkin puutteellinen tieto järjestöjen toiminnasta, ennakkoasenteet ja se, että järjestöt toimivat ensisijaisesti vapaaehtoistoimintaan perustuen, jonka seurauksena niiden jäsenille voi olla haasteellista osallistua viranomaisyhteistyöhön.

This dissertation examines changes in the position of environmental organisations operating in Finland from a legal perspective. It applies critical legal theory to demonstrate how developments in society and its values have shaped the evolution of organisational rights. The articles included in the research address organisational participation through various themes: involvement in legislative drafting, climate litigation, influence at regional and local levels, civil disobedience and developments observed in reference countries.

The Aarhus Convention and the Faro Convention have strengthened the rights of environmental organisations in their member states, and Finnish environmental legislation likewise contains a broad range of rights granted to such organisations. A further significant development is the shift from government to governance in public administration, which has reduced bureaucracy and enhanced civil society participation. Changes have also occurred in the thematic areas promoted by environmental organisations as a result of their expansion and globalisation, as well as the increasing prominence of human rights perspectives in environmental issues.

Despite the extensive legislation supporting participatory and deliberative democracy, which forms the theoretical basis of the dissertation, the findings indicate that the operating conditions of environmental organisations still require improvement. Considerable challenges are caused to cooperation between environmental organisations and officials or holders of public office, in particular, by a lack of knowledge about the organisations’ operations, preconceived attitudes and the fact that organisations operate primarily on a voluntary basis, which can make it challenging for their members to participate in cooperation with authorities.