Ympäristöjärjestöjen asema yhteiskunnallisen ja oikeudellisen muutoksen ilmentäjänä

Tässä väitöstutkimuksessa on analysoitu Suomessa toimivien ympäristöjärjestöjen aseman muuttumista oikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kriittistä lainoppia, jonka avulla tuotiin esiin, kuinka yhteiskunnan ja sen arvojen kehittyminen on vaikuttanut järjestöjen oikeuksien kehitykseen monin tavoin. Järjestöjen osallistumista tarkasteltiin tutkimukseen kuuluvissa artikkeleissa muun muassa lainvalmistelun, ilmasto-oikeudenkäyntien, alueellisen ja paikallisen vaikuttamisen, kansalaistottelemattomuuden sekä verrokkivaltioissa havaittujen muutosten kautta. Århusin yleissopimus ja Faron yleissopimus ovat vahvistaneet jäsenvaltioissaan toimivien ympäristöjärjestöjen oikeuksia, ja myös Suomen kansalliseen ympäristölainsäädäntöön on sisällytetty järjestöille kuuluvia keskeisiä oikeuksia. Merkittävänä kehityksenä voidaan pitää lisäksi hallinnossa tapahtunutta government to governance -suuntausta, joka on vähentänyt byrokratiaa ja edistänyt kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Muutoksia on tapahtunut myös ympäristöjärjestöjen edistämissä aihepiireissä niiden laajentumisen ja globalisoitumisen seurauksena sekä ympäristöhaasteisiin liittyvän ihmisoikeusnäkökulman korostumisen myötä. Vaikka osallistavaa ja deliberatiivista demokratiaa tukevat säädökset muodostivat tutkimuksen teoreettisen taustan, tutkimus osoitti, että järjestöjen toimintamahdollisuuksissa on yhä parannettavaa. Merkittäviä haasteita ympäristöjärjestöjen ja virkamiesten tai viranhaltijoiden väliselle yhteistyölle aiheuttavat varsinkin puutteellinen tieto järjestöjen toiminnasta, ennakkoasenteet ja se, että järjestöt toimivat ensisijaisesti vapaaehtoistoimintaan perustuen, jonka seurauksena niiden jäsenille voi olla haasteellista osallistua viranomaisyhteistyöhön.