Tulevien sukupolvien intressit valtiosääntöoikeudessa : Intressiteoreettinen näkökulma
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tutkielmassa tarkastellaan tulevien sukupolvien intressejä Suomen valtiosääntöoikeudessa. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että tulevien sukupolvien oikeuksiin viitataan yhä useammin sekä kansallisessa että kansainvälisessä oikeudellisessa keskustelussa, mutta niiden asema valtiosääntöoikeudellisena kategoriana on edelleen epäselvä. Tutkimuksessa selvitetään, miten tulevien sukupolvien intressit tunnistetaan suomalaisessa valtiosääntöjärjestelmässä ja millaisia valtiosääntöoikeudellisia velvoitteita niiden huomioon ottamisesta voidaan johtaa.
Tutkimus on lainopillinen ja oikeusteoreettisesti oikeutta systematisoiva. Tarkastelua ohjaa intressiteoreettinen näkökulma, jonka mukaan oikeudellisen suojan kannalta ratkaisevaa ei ole oikeudenhaltijan kyky käyttää oikeuksiaan, vaan se, tunnistetaanko tietyt intressit oikeudellisesti suojattaviksi. Tutkielmassa analysoidaan tulevien sukupolvien asemaa perus- ja ihmisoikeusjärjestelmässä, kansainvälisessä oikeudessa sekä Suomen valtiosääntöoikeudessa. Lisäksi tarkastellaan valiokunta-aineiston avulla, millaisia tulevien sukupolvien intressejä valtiosääntöoikeudellisessa argumentaatiossa tunnistetaan. Aineiston perusteella keskeisiksi teemoiksi nousevat ympäristövastuu, taloudellinen kestävyys ja sosiaalinen kestävyys.
Tutkimuksen perusteella tuleville sukupolville ei voida Suomen valtiosääntöoikeudessa osoittaa varsinaista oikeussubjektin asemaa eikä itsenäisiä perusoikeuksia. Niiden oikeudellinen asema rakentuu kuitenkin välillisesti nykyisille toimijoille asetettujen velvollisuuksien sekä perusoikeuksien taustalla olevien intressien kautta. Teoreettisen systematisoinnin avulla tutkielmassa perustellaan, että suomalaisessa valtiosääntöjärjestelmässä on jo tunnistettavissa ylisukupolviseen oikeudenmukaisuuteen perustuvia rakenteita. Näiden avulla tulevien sukupolvien intressejä voidaan ottaa huomioon osana valtiosääntöoikeudellista punnintaa ilman, että oikeusjärjestelmän perinteisiä lähtökohtia oikeussubjektiudesta tarvitsee muuttaa.