International Cooperation in Civilian Intelligence : Is there a Legal Framework for Intelligence Exchange?

Abstract

Tutkimus tarkastelee tiedustelutoiminnan, kansainvälisen yhteistyön ja tiedonvaihdon oikeudellista kehystä, selvittäen etenkin, onko tiedustelun kansainväliselle yhteistyölle olemassa sääntelykehikkoa. Tutkimus kiinnittää erityistä huomiota Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, kotimaiseen perusoikeuspunnintaan sekä tiedustelutoiminnan ja vapaan demokraattisen yhteiskunnan väliseen jatkuvaan jännitteeseen. Tutkimus pyrkii selvittämään poliisilain 5 a luvun sääntelyn asettamaa toimivaltaa ja sen rajoituksia suojelupoliisin harjoittamalle siviilitiedustelun kansainväliselle yhteistyölle. Lisäksi tutkimus vertailee Suomen ja Tanskan oikeudellista kehystä, ja lähtökohtia tiedustelutoiminnan mahdollistamiselle vertaillen tiedustelua ohjaavaa lainsäädäntöä, tiedustelun valvontaa sekä keskeisiä tiedusteluviranomaisia. Tutkimus asettuu julkisoikeuden alaan sisältäen viitteitä kansainvälisestä oikeudesta, poliisioikeudesta sekä valtiosääntöoikeudesta. Tutkimusmenetelminä ovat lainoppi ja oikeusvertailu.

Tiedustelutoimintaa voidaan pitää modernin valtion välttämättömänä toimintona. Mikäli valtio ei itse toteuta tiedustelutoimintaa, joku muu kyllä tiedustelee sen alueella. Sen tavoitteena on luoda ajantasainen tilannekuva toimintaympäristöstä, muuttuvista uhkakuvista sekä merkittävästi kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä korkeimman valtiojohdon päätöksenteon tueksi. Tiedusteluyhteistyön sekä strategisen tiedustelun avulla taas jaetaan tiedustelutoiminnan muodostamaa taakkaa ja pyritään saavuttamaan tietoon perustuva etulyöntiasema suhteessa muihin valtioihin tai kilpailijoihin. Tiedusteluyhteistyö perustuu tiedusteluhyödykkeiden vaihtoon ja vastavuoroisuuteen (Quid Pro Quo). Tutkimus havaitsee, että yhteistyötä ei kuitenkaan harjoiteta, mikäli eri osapuolien välillä ei vallitse luottamusta. Tutkimus selvittää modernin kansainvälisen tiedusteluyhteisön historiallisia lähtökohtia sekä tiedusteluyhteisön sisäisesti kehittämää Originator Control periaatetta eli tiedonvaihdon luottamusperiaatetta. Tarkastelussa on etenkin tiedonvaihdon luottamusperiaatteen, avoimuuden ja valvonnan välinen jännite.

Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että tiedustelun kansainvälisen yhteistyön sääntely keskittyy maiden omaan lainsäädäntöön, jolle ominaista on toimivalta vain maan omien rajojen sisällä. Suomen ja Tanskan oikeusvertailu osoittaa, että Suomen kansallinen sääntely huomioi tehokkaammin ihmisoikeusvelvoitteet sekä asettaa selkeitä rajoituksia siviilitiedusteluviranomaiselle, Tanskan säännellessä tiedusteluyhteistyötä väljemmin. Lisäksi tutkimus osoittaa Originator Controlin toimivan tiedusteluyhteisön sisällä de facto tietojenvaihtoa sekä yhteistyötä ohjaavana sisäisenä normina, heikentäen ulkoista valvontaa sekä tiedustelun läpinäkyvyyttä.