International Cooperation in Civilian Intelligence : Is there a Legal Framework for Intelligence Exchange?
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tutkimus tarkastelee tiedustelutoiminnan, kansainvälisen yhteistyön ja tiedonvaihdon
oikeudellista kehystä, selvittäen etenkin, onko tiedustelun kansainväliselle yhteistyölle olemassa
sääntelykehikkoa. Tutkimus kiinnittää erityistä huomiota Suomen kansalliseen lainsäädäntöön,
kotimaiseen perusoikeuspunnintaan sekä tiedustelutoiminnan ja vapaan demokraattisen
yhteiskunnan väliseen jatkuvaan jännitteeseen. Tutkimus pyrkii selvittämään poliisilain 5 a luvun
sääntelyn asettamaa toimivaltaa ja sen rajoituksia suojelupoliisin harjoittamalle siviilitiedustelun
kansainväliselle yhteistyölle. Lisäksi tutkimus vertailee Suomen ja Tanskan oikeudellista kehystä,
ja lähtökohtia tiedustelutoiminnan mahdollistamiselle vertaillen tiedustelua ohjaavaa
lainsäädäntöä, tiedustelun valvontaa sekä keskeisiä tiedusteluviranomaisia. Tutkimus asettuu
julkisoikeuden alaan sisältäen viitteitä kansainvälisestä oikeudesta, poliisioikeudesta sekä
valtiosääntöoikeudesta. Tutkimusmenetelminä ovat lainoppi ja oikeusvertailu.
Tiedustelutoimintaa voidaan pitää modernin valtion välttämättömänä toimintona. Mikäli valtio
ei itse toteuta tiedustelutoimintaa, joku muu kyllä tiedustelee sen alueella. Sen tavoitteena on
luoda ajantasainen tilannekuva toimintaympäristöstä, muuttuvista uhkakuvista sekä
merkittävästi kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä korkeimman valtiojohdon
päätöksenteon tueksi. Tiedusteluyhteistyön sekä strategisen tiedustelun avulla taas jaetaan
tiedustelutoiminnan muodostamaa taakkaa ja pyritään saavuttamaan tietoon perustuva
etulyöntiasema suhteessa muihin valtioihin tai kilpailijoihin. Tiedusteluyhteistyö perustuu
tiedusteluhyödykkeiden vaihtoon ja vastavuoroisuuteen (Quid Pro Quo). Tutkimus havaitsee,
että yhteistyötä ei kuitenkaan harjoiteta, mikäli eri osapuolien välillä ei vallitse luottamusta.
Tutkimus selvittää modernin kansainvälisen tiedusteluyhteisön historiallisia lähtökohtia sekä
tiedusteluyhteisön sisäisesti kehittämää Originator Control periaatetta eli tiedonvaihdon
luottamusperiaatetta. Tarkastelussa on etenkin tiedonvaihdon luottamusperiaatteen,
avoimuuden ja valvonnan välinen jännite.
Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että tiedustelun kansainvälisen yhteistyön sääntely
keskittyy maiden omaan lainsäädäntöön, jolle ominaista on toimivalta vain maan omien rajojen
sisällä. Suomen ja Tanskan oikeusvertailu osoittaa, että Suomen kansallinen sääntely huomioi
tehokkaammin ihmisoikeusvelvoitteet sekä asettaa selkeitä rajoituksia
siviilitiedusteluviranomaiselle, Tanskan säännellessä tiedusteluyhteistyötä väljemmin. Lisäksi
tutkimus osoittaa Originator Controlin toimivan tiedusteluyhteisön sisällä de facto
tietojenvaihtoa sekä yhteistyötä ohjaavana sisäisenä normina, heikentäen ulkoista valvontaa
sekä tiedustelun läpinäkyvyyttä.