Mallioikeuksien ja tavaramerkkien siirtohinnoittelu : Analyysi arvostamisesta ja DEMPE-toimintojen kohdentamisesta

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee aineettoman omaisuuden, erityisesti mallioikeuksien ja tavaramerkkien, siirtohinnoittelua kansainvälisissä konsernirakenteissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä oikeudellisilla ja siirtohinnoittelua koskevilla perusteilla näiden aineettomien oikeuksien markkinaehtoinen arvo määritetään konsernin sisäisissä liiketoimissa sekä millaisia rajoja siirtohinnoittelusääntely asettaa verosuunnittelulle. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti verotusmenettelystä annetun lain (VML) 31 §:ää sekä sen vuonna 2022 voimaan tullutta muutosta (1142/2021). Muutosta analysoidaan lain sanamuodon, lain esitöiden (HE 188/2021 vp) sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan mallioikeuksien ja tavaramerkkien arvonmääritysmenetelmiä siirtohinnoittelussa. Keskeisiä tarkasteltavia menetelmiä ovat vertailukelpoiseen markkinahintaan perustuva menetelmä (CUP), kustannusperusteinen menetelmä, liiketoiminnan ylijäämämenetelmä (profit split) sekä Relief from Royalty -menetelmä. Näitä menetelmiä arvioidaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden markkinaehtoperiaatteen näkökulmasta sekä suhteessa aineettoman omaisuuden taloudelliseen hyödyntämiseen. Tutkielmassa hyödynnetään DEMPE-analyysiä (Development, Enhancement, Maintenance, Protection, Exploitation) aineettoman omaisuuden arvonmuodostuksen tarkastelussa. DEMPEanalyysin avulla arvioidaan, miten aineettoman omaisuuden kehittämiseen, ylläpitämiseen, suojaamiseen ja hyödyntämiseen liittyvät toiminnot sekä niihin liittyvien riskien kontrollointi vaikuttavat siirtohintojen markkinaehtoiseen määrittämiseen. Tutkielmassa esitetyn esimerkkitapauksen avulla havainnollistetaan, miten konserniyritysten välinen toiminnallinen analyysi vaikuttaa aineettomien oikeuksien siirtohinnoitteluun. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa analysoidaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta aineettomien oikeuksien siirtohinnoittelussa. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten VML 31 §:n vuoden 2022 muutos on vaikuttanut etuyhteysliiketoimien arviointiin sekä siihen, missä määrin muutoksen vaikutuksia voidaan arvioida tilanteessa, jossa uuden sääntelyn soveltamisesta on vielä rajallisesti oikeuskäytäntöä.