SOPIMUSPERUSTAINEN SALASSAPITO YRITYSTEN VÄLISESSÄ TOIMINNASSA

Abstract

Yhteiskunnan ja liike-elämän tietoyhteiskunnallistuminen on johtanut tiedon määrän nopeaan kasvuun, ja tiedon liikkuvuuden nopeuteen ja helppouteen. Samalla palveluyri-tysten määrän kasvu, sekä perinteistenkin teollisuusyritysten tarjoamat huolto- yms. palvelut sekä monimutkaisempien teknisten tuotteiden vaatima pitkällinen tuotekehitys ovat johtaneet tiedon taloudellisen painoarvon kasvuun.

Tietoa, joka täyttää tietyt teknis-taloudellista merkittävyyttä, näennäistä salaisuutta ja tosiasiallista salassapitoa koskevat kriteerit, suojataan lainsäädännön kautta. Lisäksi suojaa saavat edeltävää vähäisempien kriteerien täyttyessä tekniset esikuvat ja ohjeet.

Lainsäädäntö on kuitenkin jossain määrin jäänyt liike-elämän nopeasta kehityksestä jäl-keen, ja salassapitosopimukset ovatkin hyvin yleinen keino täydentää lain tarjoamaa suojaa – niitä käytetään tyypillisesti, paitsi elinkeinonharjoittajien välillä, myös työnan-tajan ja työntekijän välillä. Sopimusten käyttö ei rajoitu pelkästään suojattavan tiedon käsitteen laajentamiseen, vaan tietoa vastaanottavalla voi olla tarve nimenomaisesti su-pistaa salattavan tiedon laajuutta. Lisäksi nykymaailman verkottuneessa yhteiskunnassa tiedon luovuttamisesta eteenpäin esimerkiksi alihankkijoille ja konsulteille voidaan sää-dellä.

Ennen kaikkea salassapitosopimusten tarkoituksena on synnyttää riittävä preventiivinen vaikutus ilmoittamalla sopimuskumppanille tietojen salassapitoluonne ja asettamalla riittävä sanktiomekanismi (yleensä sopimussakko) sopimusrikkomuksille. Myös muut vaatimukset tiedon suojaamiseksi, kuten sen säilyttämistä koskevat sopimusehdot, ovat mahdollisia. Näin voidaan tietoa paitsi suojata, myös helpommin osoittaa sopimusrik-komus.