Kansalaisuus demokratian episteemisessä infrastruktuurissa – kompleksisuusteoreettinen tulkinta
Lopullinen julkaistu versio - 238.35 KB
Jalonen, H. (2026). Kansalaisuus demokratian episteemisessä infrastruktuurissa – kompleksisuusteoreettinen tulkinta. Politiikka, 68(2), 101-122. https://journal.fi/politiikka/article/view/176163
© Kirjoittaja. Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi)
Pysyvä osoite
Kuvaus
Artikkelissa kehitetään kompleksisuusteoreettinen tulkinta demokratian episteemisestä infrastruktuurista. Episteeminen infrastruktuuri jäsennetään emergentiksi kokonaisuudeksi, jota muovaavat toimijoiden, instituutioiden ja teknologioiden väliset suhteet. Artikkelissa tunnistetaan neljä toisiinsa kytkeytyvää mekanismia, jotka ylläpitävät demokratian episteemistä perustaa: toimijuus (kansalaisten vastuu uskomustensa muodostamisesta), suhteet (tiedon legitimiteettiä vahvistavat kollektiiviset käytännöt ja luottamusrakenteet), uusiutuminen (episteemisiä käytäntöjä muokkaavat prosessit) ja jatkuvuus (normipiirien luoma vakaus). Nämä eivät ole erillisiä, vaan toisiinsa kietoutuvia mekanismeja, jotka yhdessä tuottavat demokratian episteemisen infrastruktuurin. Ne auttavat ymmärtämään, miksi järjestelmä kykenee luomaan jaettua todellisuutta ja päätöksenteon ennustettavuutta, mutta myös sen, miksi sama infrastruktuuri voi horjua nopeasti.
Emojulkaisu
ISBN
ISSN
2669-8617
0032-3365
0032-3365
Aihealue
Kausijulkaisu
Politiikka|68
OKM-julkaisutyyppi
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä (vertaisarvioitu)