Kuntien pakkoliitokset : Kunnallisen itsehallinnon rajoittaminen taloudellisin perustein
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisilla oikeudellisilla edellytyksillä valtioneuvosto voi
päättää kuntien yhdistymisestä kunnan vastustuksesta huolimatta. Tavoitteena on selvittää,
millä perusteilla valtioneuvosto pystyy rajoittamaan kunnan itsehallintoa, joka on turvattu
perustuslain (731/1999) 121 §:ssä.
Monen kunnan taloudellinen tilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä, mikä johtuu
esimerkiksi väestörakenteen muuttumisesta ja muuttoliikkeestä kaupunkeihin. Kun
talousvaikeuksissa oleva kunta täyttää kuntalaissa (410/2015) määritellyt raja-arvot, se joutuu
kuntalain 118 §:n mukaiseen erityisen heikossa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyyn,
jonka aikana kunnan taloutta pyritään tasapainottamaan. Arviointimenettely saattaa johtaa
kuntarakennelain (1698/2009) 16a §:n mukaiseen erityiseen kuntajakoselvitykseen, jonka
perusteella voidaan tehdä kuntajaon muuttaminen. Jos joku kunnista vastustaa muutosta,
valtioneuvosto voi päättää kuntarakennelain 18 §:n nojalla kuntajaon muuttamisesta kuntien
vastustuksesta huolimatta, eli pakkoliitoksesta.
Kunnilla on vastuu tuottaa lakisääteisiä palveluita asukkailleen, mikä voi vaarantua kunnan
heikon taloudellisen aseman takia. Tutkimuksessa havaittiin, että valtioneuvoston tekemät
pakkoliitokset ovat viimesijainen keino turvata kunnan asukkaille kuuluvat palvelut. Kunnat
käyvät läpi arviointimenettelyn ja kuntajakoselvityksen, mikä voi kokonaisuudessaan kestää
vuosia. Menettelyn tarkoituksena on löytää keinoja kunnan talouden tasapainottamiseksi
yhteistyössä valtion kanssa. Kunnan joutuminen menettelyyn ei tarkoita automaattista
kuntajaon muuttamista. Jos kunta ei menettelyn aikana pysty parantamaan taloudellista
tilannetta, kunta ei pysty ylläpitämään itsehallintoaan. Pakkoliitos on siis mahdollinen
taloudellisin perustein, mutta sen tulee olla välttämätön keino turvata kunnan asukkaille
kuuluvat oikeudet. Tutkimuksen mukaan sillä ei ole merkitystä, vaikka pakkoliitosta vastustaa
liitoksen osapuolista sellainen kunta, joka ei ole taloudellisesti heikossa asemassa. Kunnan
itsehallintoon on perusteltua silti kajota, jos sillä turvataan toisen kunnan asukkaiden
lakisääteisten palveluiden toteutuminen.