Kuntien pakkoliitokset : Kunnallisen itsehallinnon rajoittaminen taloudellisin perustein

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisilla oikeudellisilla edellytyksillä valtioneuvosto voi päättää kuntien yhdistymisestä kunnan vastustuksesta huolimatta. Tavoitteena on selvittää, millä perusteilla valtioneuvosto pystyy rajoittamaan kunnan itsehallintoa, joka on turvattu perustuslain (731/1999) 121 §:ssä. Monen kunnan taloudellinen tilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä, mikä johtuu esimerkiksi väestörakenteen muuttumisesta ja muuttoliikkeestä kaupunkeihin. Kun talousvaikeuksissa oleva kunta täyttää kuntalaissa (410/2015) määritellyt raja-arvot, se joutuu kuntalain 118 §:n mukaiseen erityisen heikossa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyyn, jonka aikana kunnan taloutta pyritään tasapainottamaan. Arviointimenettely saattaa johtaa kuntarakennelain (1698/2009) 16a §:n mukaiseen erityiseen kuntajakoselvitykseen, jonka perusteella voidaan tehdä kuntajaon muuttaminen. Jos joku kunnista vastustaa muutosta, valtioneuvosto voi päättää kuntarakennelain 18 §:n nojalla kuntajaon muuttamisesta kuntien vastustuksesta huolimatta, eli pakkoliitoksesta. Kunnilla on vastuu tuottaa lakisääteisiä palveluita asukkailleen, mikä voi vaarantua kunnan heikon taloudellisen aseman takia. Tutkimuksessa havaittiin, että valtioneuvoston tekemät pakkoliitokset ovat viimesijainen keino turvata kunnan asukkaille kuuluvat palvelut. Kunnat käyvät läpi arviointimenettelyn ja kuntajakoselvityksen, mikä voi kokonaisuudessaan kestää vuosia. Menettelyn tarkoituksena on löytää keinoja kunnan talouden tasapainottamiseksi yhteistyössä valtion kanssa. Kunnan joutuminen menettelyyn ei tarkoita automaattista kuntajaon muuttamista. Jos kunta ei menettelyn aikana pysty parantamaan taloudellista tilannetta, kunta ei pysty ylläpitämään itsehallintoaan. Pakkoliitos on siis mahdollinen taloudellisin perustein, mutta sen tulee olla välttämätön keino turvata kunnan asukkaille kuuluvat oikeudet. Tutkimuksen mukaan sillä ei ole merkitystä, vaikka pakkoliitosta vastustaa liitoksen osapuolista sellainen kunta, joka ei ole taloudellisesti heikossa asemassa. Kunnan itsehallintoon on perusteltua silti kajota, jos sillä turvataan toisen kunnan asukkaiden lakisääteisten palveluiden toteutuminen.