Kuka uupuu ja miksi? : Työpahoinvointia koskevan mediauutisoinnin sukupuolittuneet diskurssit
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Työpahoinvointi on noussut viime vuosina yhteiskunnallisesti merkittäväksi
puheenaiheeksi työhyvinvoinnin rinnalle, jota käsitellään säännöllisesti suomalaisessa
uutismediassa. Uupuminen, työssä jaksaminen ja mielenterveyteen liittyvät teemat ovat yhä
useammin osa julkista keskustelua työelämästä.
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten työpahoinvointia ja työuupumusta mediassa
esitetään ja kielellisesti rakennetaan. Analyysin tuloksia peilataan sukupuolen sekä
sukupuolineutraaliuden näkökulmista, kuka uupuu ja miksi. Media representoi sukupuolta usen
stereotyyppisesti tai normatiivisesti. Työelämään liittyviä stereotypioita sekä riskejä
työpahoinvoinnille ovat esimerkiksi hoivaava nainen tai rationaalinen mies stereotypiat.
Tutkielman empiirisessä osuudessa tutkitaan diskurssianalyysin avulla Helsingin Sanomien ja
Yleisradion verkkosivuilla ilmestyneitä työpahoinvoinnin sukupuolittuneisuuteen liittyviä
artikkeleita. Media on diskursiivinen toimija, joka tuottaa ja uusintaa yhteiskunnallisia
merkityksiä. Tutkimustuloksena esitetään seuraavat neljä diskurssia: asiantuntijatyön
normalisoiva diskurssi, kunnianhimoisen ja vaativan subjektin diskurssi, yksilöllisen vastuun
diskurssi sekä organisatorisen tuen puutteen diskurssi.
Aineiston muodostavat Helsingin Sanomien sekä Yleisradion verkkosivuilla julkaistut 25
artikkelia, joissa on haastateltu työuupumuksen kokeneita ihmisiä. Tutkimustulosten
perusteella voidaan todeta työpahoinvoinnin ja työuupumuksen esiintyvän erityisesti
modernissa asiantuntijatyössä, sekä yksilö- että organisaatiolähtöisenä. Tunnistetut diskurssit
ilmentävät, kuinka työuupumus näyttäytyy osana intensiivistä työelämää, jota leimaavat
jatkuvat muutokset ja vakauden puute. Työntekijäkokemukset aineistossa tuottavat kuvaa
tehokkaasta, kunnianhimoisesta, eteenpäin pyrkivästä ja tehokkaasta työntekijästä sekä rajojen
häivyttymisestä.
Tutkimustuloksissa työntekijäkokemukset osoittavat, että organisaatiomuutokset, johtamisen ja
tuen puutteet sekä epäselvät roolit tunnistetaan työuupumuksella altistavina tekijöinä, mutta
vastuu työhyvinvoinnista ja jaksamisesta palautuu useimmiten yksilölle. Diskurssit näyttävät
normalisoivan työelämän vaativuuden, intensiivisyyden sekä jatkuvan muutostilan sekä
yksilöllisen itsesäätelyn vaateet.
Media ei ainoastaan tuota työelämän ongelmia näkyviksi, vaan tuottaa normatiivista
työntekijämallia, millainen työntekijän tulisi olla. Tässä pro gradu- tutkielmassa peilattiin median
ja työelämän tuottavia kuvia sukupuolineutraaleina sekä vallan vaikutuksista yksilöiden ja
yhteiskunnan käyttäytymisnormeihin. Tämä pro gradu -tutkielma nojaa Judith Butlerin
sukupuolen performatiivisuuden teoriaan sekä Michel Foucault´n vallan teoriaan.