Pelastustoimen uudet tilanne- ja johtokeskukset – hyöty ja haaste
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan pelastustoimen tilanne- ja johtokeskusuudistusta, jossa valtioneuvoston asetuksella (145/2024) perustettiin viisi yhteistyöalueiden tilanne- ja johtokeskusta sekä valtakunnallinen tilannekeskus. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, tuottaako uudistus pelastustoimelle hyötyä, sekä millä edellytyksillä se voi parantaa pelastus-toimen yhteistyötä ja toiminnan johtamista alueellisesti ja valtakunnallisesti. Hyötyä tarkastellaan erityisesti yhteistyön syvyyden (cooperation–collaboration), toiminnan johtamisen ja tilannekuvatoiminnon toimivuuden kautta sekä palveluiden yhdenmukaisuutena yhteistyö-alueiden välillä.
Tutkimuksen pääkysymyksenä tarkasteltiin sitä, missä määrin ja millä edellytyksillä tilanne- ja johtokeskusuudistus parantaa pelastustoimen yhteistyötä ja toiminnan johtamista sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.
Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli myös useita avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin 24 organisaatiolle. Organisaatioiden vastausprosentti oli 92 %. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittavat, että uudistus on vahvistanut yhteistyön rakenteita ja lisännyt koordinaatiota, mutta yhteistyön syvyys ja toiminnan tasalaatuisuus ovat edelleen kehitysvaiheessa. Keskusten resursoinnissa, osaamisessa ja valmiudessa havaittiin alueellisia eroja. Tämä heijastuu siihen, painottuuko toiminta enemmän tilannekuvan ylläpitoon ja tiedonvälitykseen vai laajempaan koordinaatioon ja johtamisen tukeen. Aineisto antaa viitteitä siitä, että yhteis-työ sijoittuu tällä hetkellä monin paikoin cooperation-tasolle ja vain osin lähemmäs collaboration-tasoa ja aidosti jaetumpaa vastuuta, päätöksentekoa ja resursseja.
Johtopäätösten mukaan uudistus voi parantaa yhteistyötä ja johtamista erityisesti silloin, kun resurssit ovat kunnossa, ohjaus on selkeää ja yhdenmukaista, vastuu- ja roolijako on ymmärretty sekä alueellinen autonomia on sovitettu yhteisiin rakenteisiin. Ilman näitä edellytyksiä uudistus uhkaa jäädä osittaiseksi, ja yhteistyö säilyy koordinoivana eikä tuota tavoiteltua syvällisempää yhteistoimintaa. Kehittämistarpeissa korostuvat muutosjohtaminen, ohjeistuksen selkeyttäminen, yhteiset ratkaisut sekä toiminnan seuranta ja arviointi.