”Ennen mä saatoin pyörittää vajaita koneellisia ihan millon tahansa ja vaikka kuinka usein” : Energiakriisi asumisen käytäntöjen muutosajurina
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Energian kulutus kietoutuu lähes kaikkiin nykyaikaisiin asumisen toimintoihin, minkä myötä kotitalouksilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Kulutuksen muuttaminen on kuitenkin haastavaa, sillä se tapahtuu johdettuna kysyntänä, ja siihen liittyvät käytännöt ovat syvälle juurtuneita ja vahvasti rutinoituneita. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ymmärtää, miten globaalit muutokset voivat näkyä asumisen käytännöissä. Aihetta tarkastellaan vuonna 2022 eskaloituneen energiakriisin kautta, joka nähdään asumisen käytäntöihin painetta aiheuttaneena häiriötilanteena.
Tutkielma perustuu laadulliseen tutkimukseen, jota ohjaa käytäntöteoreettinen lähestymistapa. Siinä hyödynnetty aineisto koostuu 31 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on analysoitu teoriaohjaavan analyysin avulla. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on muodostaa teoreettinen viitekehys siitä, miten asumisen energian kulutusta voidaan hahmottaa käytäntöjen kautta. Viitekehys yhdistelee käytäntöteoriaa ja asumisen energian kulutukseen vaikuttavia tekijöitä käsitteleviä aiempia tutkimustuloksia. Siinä energian kulutus jäsentyy verkottuneiden käytäntöjen kokonaisuudeksi, jossa erilaiset merkitykset, kompetenssit ja materiaalit yhdessä selittävät kulutuksen muotoutumista. Toisena ja kolmantena tavoitteena on tunnistaa energiakriisin myötä asumisen energiaa kuluttavissa käytännöissä ilmenneitä muutoksia ja jatkumoita sekä ymmärtää, mitkä käytäntöjen elementeistä toimivat muutosten ja jatkumoiden ajureina.
Asumisen käytännöissä havaittiin energiakriisin myötä ilmastoviisasta asumista tukevia ja haastavia jatkumoita sekä muutoksia, jotka jakautuivat neljään päätyyppiin: uusiin ja aktivoituneisiin energiatietokäytäntöihin, käytäntöjen ajalliseen mukauttamiseen, tilalliseen mukauttamiseen sekä energiaintensiteetin hillitsemiseen. Analyysi toi esiin useita erilaisia ajureita, jotka ohjasivat käytäntöjen kehityskulkuja eri tavoin, osa ylläpitäen käytäntöjen pysyvyyttä ja osa mahdollistaen niiden uudelleenjärjestäytymisen. Merkityksiin liittyvinä ajureina korostuivat muun muassa säästäväisyys, taloudellinen kannattavuus, solidaarisuus, ilmastoviisaus, puhtaus, vaivattomuus, mukavuus ja arjen rytmeihin kietoutuneet merkitykset. Materiaalisina ajureina näkyivät esimerkiksi sähkön hinta, hinnan ja kulutuksen seurannan materiaalit, sähkösopimukset, ajastimet, lämpötilan ohjausmekanismit ja talon rakenteelliset ominaisuudet. Kompetensseihin lukeutuvina ajureina puolestaan ilmenivät ajallisen suunnittelun kompetenssi, resurssien kulutukseen liittyvä ymmärrys sekä teknologisten toimintojen säätelykyvykkyydet. Tulokset osoittavat, että globaalit muutokset voivat toimia ilmastoviisaan asumisen edistäjänä luomalla sysäyksen käytäntöjen uudelleenjärjestäytymiselle, mutta tämä tapahtuu vain, jos käytäntöjen elementit sen mahdollistavat. Elementteihin kohdistuva tarkastelu tuo esiin tekijöitä, joiden kautta ilmastoviisasta asumista voidaan tukea myös energiakriisin jälkeisessä ajassa.