Koulusegregaatio pääkaupunkiseudulla

Tässä tutkielmassa tarkastellaan koulusegregaation ilmenemistä Suomen pääkaupunkiseudulla sekä niitä keinoja, joilla koulusegregaatioon on pyritty vastaamaan kouluissa ja kaupungeissa. Koulusegregaatiolla tarkoitetaan koulujen tai niiden opetusryhmien välistä eriytymistä, joka kytkeytyy tiiviisti alueelliseen eriytymiseen ja koulutukselliseen eriarvoisuuteen. Ilmiö on ajankohtainen, sillä pääkaupunkiseudulla segregaatiokehitys on voimistunut ja sillä on havaittu olevan merkittäviä vaikutuksia koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen sekä naapurustojen eriytymiseen. Tutkielman tavoitteena on vastata kahteen tutkimuskysymykseen: miten koulusegregaatio ilmenee pääkaupunkiseudulla ja millaisin keinoin kaupungit ja koulut pyrkivät ehkäisemään sitä. Tutkimus on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa on hyödynnetty pääsääntöisesti suomalaista, mutta myös kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuutta. Aineisto koostuu perusopetusta, alueellista eriytymistä ja koulutuspolitiikkaa käsittelevistä tutkimuksista. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnetään ensisijaisesti aluetieteellistä segregaatiotutkimusta, jota täydennetään kasvatustieteellisillä ja sosiologisilla näkökulmilla. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti segregaation kehämäistä luonnetta, jossa alueellinen eriytyminen, koulusegregaatio ja opettajasegregaatio ovat toisiaan vahvistavia ilmiöitä. Keskeisten havaintojen mukaan koulusegregaatio ilmenee pääkaupunkiseudulla koulujen oppilaspohjan eriytymisenä, koulujen ja naapurustojen maineen heikkenemisenä sekä resurssierojen muodostumisena. Kouluvalintojen mahdollisuus ja perhetaustan vaikutus koulutuspolkuihin vahvistavat eriytymistä ja asettavat oppilaat eriarvoiseen asemaan. Koulusegregaatiolla on negatiivinen vaikutus oppimistuloksiin, kouluyhteisöjen toimintaan ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että koulusegregaatio on monitahoinen ilmiö, johon ei ole olemassa yksittäistä ratkaisua. Sen ehkäiseminen edellyttää toimia koulujen arjessa, kaupunkipolitiikassa ja koulutuspolitiikassa. Keskeiseen rooliin nousevat oppilaiden osallisuuden parantaminen, koulujen toimintakulttuurin kehittäminen sekä alueelliseen eriytymiseen vaikuttavat kaupunkipoliittiset ratkaisut. Koulusegregaation torjuminen edellyttää pitkäjänteistä ja moniammatillista yhteistyötä eri hallinnon tasojen ja toimijoiden välillä.