Huonolaatuisten tilintarkastuksien tartuntailmiö : Empiirinen tutkimus eurooppalaisista listayhtiöistä

Tartuntailmiötä on havaittu esiintyvän laskentatoimessa, taloudellisessa raportoinnissa, sekä yrityksen johdon toiminnassa. Francisin ja Michasin (2013b) mukaan tartuntailmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa tilintarkastustoimeksiannon huono laatu, vaikuttaa yhteisöjen muiden tilintarkastustoimeksiantojen laatuun. Tartuntailmiön vaikutusmekanismeja on hyvä tutkia tarkastellessa tilintarkastuksen laatua ja sen valvonnan kehittämistarkoituksissa. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan tilintarkastusyhteisöjen tarkastustoimeksiantojen välillä esiintyvää tartuntailmiötä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voiko jo yksittäinen huonolaatuinen tilintarkastustoimeksianto olla merkki tilintarkastusyhteisön tilintarkastusten kokonaisvaltaisesta laadusta. Tarkastuksen katsotaan olleen huonolaatuinen tilinpäätökseen kohdistuessa jälkikäteinen tulosta alentava oikaisu. Päätavoitteen ohella tutkimuksessa tarkastellaan, esiintyykö tartuntailmiötä vähemmän Big 4 -yhteisöissä sekä sellaisissa tilintarkastusyhteisöissä, jotka ovat vahvasti erikoistuneet tiettyihin toimialoihin. Tutkielman empiirisessä osiossa toistetaan Francisin & Michasin (2013b) uudemmalla eurooppalaisista listayhtiöistä kerätyllä aineistolla vuosilta 2015–2021. Lisäksi tässä tutkielmassa käytetään Jonesin mallin harkinnanvaraisten jaksotuksien sijaan epätavallista käyttöpääomaa mittarina tarkastelemaan tilintarkastuksen laatua. Empiiristen tutkimustulosten perusteella tutkimuksen kolme hypoteesia hylättiin. Ensimmäinen hypoteesi (H1), jonka mukaan asiakkaan jälkikäteinen oikaisu olisi toiminut indikaattorina tilintarkastusyhteisön muiden tartuntailmiön esiintymiselle, ei saanut riittävää tukea. Analyysien perusteella aikaisempi huonolaatuinen tilintarkastus lisää uusien huonolaatuisten tarkastusten todennäköisyyttä Big 4 -yhteisöissä, mutta neljä vuotta vanha tarkastusvirhe saattaa jopa laskea todennäköisyyttä uusille virheille. Muut kuin Big 4 -yhteisöjen mallit eivät osoittaneet merkitsevää yhteyttä. Toisessa hypoteesissa (H2) oletettiin, että suuremmissa Big 4 -yhteisöissä tartuntailmiöt olisivat vähäisempiä kuin pienemmässä yhteisössä, mutta analyysit eivät tukeneet tätä oletusta. Tutkielman kolmas hypoteesi (H3) liittyi tilintarkastusyhteisön toimialakohtaiseen erikoistumiseen ja sen vaikutukseen tartuntailmiöiden vähentämiseen, mutta tämäkään hypoteesi ei saanut riittävästi tukea regressioanalyysien tulosten perusteella. Tämä tutkielma laajentaa tilintarkastuksen laadun tutkimusta tuomalla uutta tietoa tartuntailmiön esiintymisestä eurooppalaisessa tilintarkastusympäristössä, sekä kokeilee uusien vaihtoehtoisien metodien hyödyntämistä tilintarkastuksen laadun mittaamisessa.