Vetytalouden eurooppalainen lainsäädäntö – teollisuus-, ilmasto- vai energiapolitiikkaa?

Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa yksi mahdollisuus on vihreän eli uusiutuvan vedyn käyttöönotto teollisessa mittakaavassa. Uusiutuvalle vedylle on kaavailtu Euroopassa ja maailmalla fossiilista vetyä laajempaa teollista käyttöä. Vetytaloudessa uusiutuvaa vetyä voidaan käyttää paitsi energian lähteenä myös energian varastointiin, siirtämiseen sekä raaka-aineena fossiilittomassa teollisessa tuotannossa. Artikkelissa tarkastellaan vetytalouden käynnistämiseksi luotua Euroopan unionin lainsäädäntöä ja politiikkaa. Tarkastelussa keskitytään EU:n vetyä koskevan sääntelyn periaatteisiin, jotka kietoutuvat yhteen teknologia- ja teollisuuspolitiikan, ilmastopolitiikan ja energiapolitiikan kanssa. Regulaatiotutkimuksen välinein voidaan tarkastella monimutkaisen ja ennakoivan lainsäädännön periaatteita, sisältöä ja valittuja politiikkakeinoja. Havaintona esitetään, että vetytaloutta koskeva hyvin yksityiskohtainen lainsäädäntö tähtää vielä epävarmaan tulevaisuuteen eikä välttämättä vähennä vetytalouteen kohdistuvia riskejä. Vetytalouden lainsäädännössä on tavoiteltu monen politiikan yhteensovittamista mikä ei kokonaisuutena aina tue vetytaloutta, ja politiikkakeinoista puuttuu monia taloudellisen ohjauksen keinoja.