KULUTTAJIEN ASUNNON OSTOAIKOMUSTEN SELITTÄMINEN ASUNTOHINTOJEN FUNDAMENTAALIMUUTTUJIEN AVULLA
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Asuminen on jokaiselle välttämätöntä, mutta kotitaloudet voivat tehdä päätöksen vuokralla-asumisen ja omistusasumisen välillä. Omistusasumisen arvostamiselle yli vuokralla-asumisen voi olla taloudellisten syiden ohella myös muita syitä, mutta lähtökohtaisesti kotitalouksien asunnon ostoaikomuksien voidaan olettaa muodostuvan taloudellisten syiden perusteella. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia asuntojen hintoihin vaikuttavia fundamentaalitekijöitä ja selvittää, pystytäänkö niiden avulla selittää kuluttajien tekemiä päätöksiä asuntomarkkinoilla.
Tutkielmassa tutustutaan tärkeimpiin asuntojen hintoihin vaikuttaviin teorioihin ja yleisiin asuntomarkkinoiden muutoksia kuvaaviin malleihin. DiPasqualen & Wheatonin (1992) neljän kvadrantin malli tarjoaa erinomaisen viitekehyksen, jonka avulla asuntojen vuokrien ja hintojen sekä asuntokannan ja uudisrakentamisen pitkän aikavälin tasapainoa on helppoa tarkastella. Asuntomarkkinoiden lyhyen aikavälin dynamiikan havainnollistamiseen käytetään varanto-virtaus-mallia. Näiden mallien pohjalta valitaan tietyt fundamentaalimuuttujat, joiden avulla muodostetaan kuluttajien asuntojen ostoaikomuksia selittävä malli. Lisäksi mallista toteutetaan viisi erillistä redusoitua regressiomallia.
Tutkimukseen valituilla muuttujilla saavutettiin hyviä tuloksia ja tulokset olivat odotetun suuntaisia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asuntojen ostoaikomuksia voidaan selittää ainakin tärkeimmillä asuntojen hintoihin vaikuttavilla fundamentaalimuuttujilla, kuten rakennuskustannuksilla, tonttien hinnoilla sekä korkotasolla. Saadut tulokset antavat erinomaisen pohjan mahdolliselle jatkotutkimukselle. Mikäli kuluttajien tekemiä asuntojen ostopäätöksiä pystyttäisiin ennustamaan paremmin tai ostopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä osattaisiin tulkita tarkemmin, voitaisiin tiedolla saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja. Yhteiskunta pystyisi tiedon avulla kannustamaan kotitalouksia omistusasumiseen ja toisaalta rajoittamaan spekulatiivista asuntokauppaa.