Vähänkyrön ja Sundomin elinvoimaisuus : Vaasan maaseutualueiden tulevaisuus

Kiihtyvä kaupungistumiskehitys on aiheuttanut maaseutumaisten alueiden elinvoimaisuuden heikentymistä sekä kansallisella että globaalilla tasolla. Suomen maaseutumaisten alueiden väestömäärän väheneminen on johtanut kierteeseen, jonka myötä maaseutujen elinvoimaisuus heikkenee jatkuvasti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden erilaiseen suuntaan kehittyneen maaseutumaisen asuinalueen, Sundomin ja Vähänkyrön, elinvoimaisuuden kehitystä. Sundomin väkiluku on kasvanut, kun taas Vähässäkyrössä väkiluku on pienentynyt. Molemmat asuinalueet omaavat maaseutumaisia piirteitä, mutta ne eroavat toisistaan esimerkiksi sijainniltaan, pinta alaltaan ja ympäristöltään. Tutkimuksen tieteellisenä tavoitteena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten paikkaperustaisen kehittämisen sekä neloskierremallin teorioita voidaan hyödyntää maaseutumaisten asuinalueiden elinvoimaisuuden analysoinnissa sekä kehittämisessä. Tutkimuksella pyritään myös lisäämään ymmärrystä elinvoimaisuuden, paikkaperustaisen kehittämisen sekä neloskierremallin käsitteistä ja niiden välisistä liitoksista maaseutumaisten asuinalueiden kontekstissa. Tutkimuksen keskeiset käsitteet tuodaan yhteen rakentamalla teoreettinen kehikko, johon tutkimuksen aineiston analyysi nojaa. Tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa Vaasan kaupungille Sundomin ja Vähänkyrön elinvoimaisuudesta ja sen kehityksestä. Tutkimus on vertaileva tapaustutkimus, jossa aineiston muodostavat aihealueen tieteellinen kirjallisuus, Vaasan kaupungin ja Tilastokeskuksen tilastot sekä asiantuntijahaastattelut. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin tutkimuksen teoreettista kehikkoa hyödyntämällä. Tutkimuksen perusteella Sundomin elinvoimaprofiili on Vähääkyröä positiivisempi. Merkittävimmät erot alueiden elinvoimaisuusprofiileissa on niiden väkiluvun kehityksessä ja väestörakenteessa. Merkittävin selittävä tekijä alueiden erilaiselle kehitykselle on Sundomin läheisempi sijainti Vaasan kaupunkikeskustasta. Paikkaperustaista kehittämistä on molemmilla alueilla toteutettu onnistuneesti, mutta erityisesti Vähässäkyrössä alueen erityispiirteitä olisi mahdollista hyödyntää alueen kehittämisessä vahvemmin. Neloskierremallin toimijoiden välistä yhteistyötä on hyödynnetty onnistuneesti ainoastaan Sundomissa, mutta toimijoiden välinen yhteistyö nähdään aitona mahdollisuutena kehittää molempien alueiden elinvoimaisuutta. Alueiden elinvoimaisuuden kehittämisessä tulevaisuudessa on huomioitava erilaisia asioita. Vähässäkyrössä alueen erityispiirteitä olisi hyödynnettävä vetovoiman parantamisessa, jotta alueen väestömäärän väheneminen saataisiin hidastumaan, jonka myötä myös palvelut saataisiin säilymään alueella. Sundomin alueen kehittyessä ja kasvaessa olisi tärkeää kiinnittää huomiota alueen omaleimaisuuden säilyttämiseen sekä palveluiden riittävyyteen. Tutkimuksen mukaan yksi keskeinen keino lisätä maaseutumaisten alueiden elinvoimaisuutta tulevaisuudessa on kehittää alueiden houkuttelevuutta erityisesti maahanmuuttajien näkökulmasta.