Digipalvelusäädöksen vaikutukset kuluttajansuojaan ja kuluttajan oikeuksiin verkkoalustoilla

Tutkielmassa analysoidaan helmikuussa 2024 voimaan astuneen digipalvelusäädöksen vaikutuksia kuluttajansuojaan ja kuluttajien oikeuksiin verkkoalustoilla. Säädös on keskeinen osa EU:n digitaalisten palveluiden ja kuluttajansuojan sääntelykehystä. Sen tavoitteena on parantaa turvallisuutta, läpinäkyvyyttä ja kuluttajansuojaa verkkoalustoilla. Säädös asettaa verkon välityspalveluntarjoajille velvoitteita niiden koosta ja tyypistä riippuen. Tiukimman sääntelyn kohteena ovat erittäin suuret verkkoalustat ja hakukoneet, joilla on kokonsa ja asemansa vuoksi merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Kuluttajansuojan toteutumista analysoidaan yleisten kuluttajaoikeudellisten periaatteiden, kuten heikomman suojan periaatteen, alaikäisten suojelun ja läpinäkyvyyden näkökulmasta. Lisäksi käsitellään kuluttajien toimintamahdollisuuksia tilanteissa, joissa heidän oikeutensa eivät toteudu asianmukaisesti verkkoalustoilla. Tutkielma sisältää suomalaisille kuluttajille suunnatun tarkistuslistan, joka auttaa kuluttajia ymmärtämään heidän oikeutensa verkkoalustoilla sekä tarjoaa konkreettisia ohjeita siitä, mihin tahoon voi olla yhteydessä ongelmatilanteissa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmaattista menetelmää, jonka avulla analysoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Digipalvelusäädöstä analysoidaan osana EU:n digitaalisten palveluiden ja kuluttajansuojan sääntelykehystä tarkastellen sitä muun muassa suhteessa digimarkkinasäädökseen, sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin ja yleiseen tietosuoja-asetukseen. Lisäksi analysoidaan Euroopan komission verkkoalustoja vastaan käynnistämiä virallisia menettelyjä sääntelyn tarpeellisuuden havainnollistamiseksi. Keskeisenä lähdeaineistona EU-sääntelyn lisäksi ovat oikeuskirjallisuus, viranomaislähteet, säädösten valmisteluaineisto ja tieteelliset artikkelit. Digipalvelusäädös vahvistaa kuluttajansuojaa parantamalla oikeussuojakeinojen saatavuutta ja lisäämällä alustojen läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys paranee, sillä palveluehdoissa on kerrottava avoimesti alustan toimintaperiaatteista. Mainonnassa on kerrottava avoimesti siitä, miksi käyttäjä näkee tiettyä sisältöä. Verkkoalustojen on myös raportoitava esimerkiksi laittoman sisällön poistamista koskevista päätöksistään. Mahdollisuus saada asianmukaista oikeussuojaa paranee sisäistä valitustenkäsittelyjärjestelmää sekä elinkeinonharjoittajan jäljitettävyyttä koskevien velvoitteiden ansiosta. Kuluttajien turvallisuus paranee, sillä alustojen on puututtava laittomaan sisältöön. Ongelmia aiheuttavat kuitenkin sääntelyn monimutkaisuus, valvonnan monitahoisuus ja alaikäisten altistuminen haitalliselle sisällölle sääntelystä huolimatta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digipalvelusäädös on askel kohti vahvempaa kuluttajansuojaa verkkoalustoilla, mutta sen todellinen vaikutus riippuu valvonnan ja sääntelyn täytäntöönpanon tehokkuudesta. Tulevaisuudessa on tarpeen seurata sääntelyn vaikuttavuutta, valvonnan tehokkuutta sekä erityisesti sitä, saavatko alaikäiset käyttäjät riittävää suojaa alustoilla.