Turvakotipalveluntuottajat - agentteja vai pehtoreja? : Palveluntuottajien ja THL:n välinen suhde turvakotipalvelun tuottamisessa.

Turvakotipalveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuu siirtyi valtiolle vuonna 2015, kun laki valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelun tuottajalle (1354/2014, myöhemmin turvakotilaki) astui voimaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vastaa turvakotipalvelujen järjestämisestä, palveluverkoston koordinoinnista ja kehittämisestä. Turvakotilaki on ollut voimassa pian 10 vuotta. Turvakotipalveluiden järjestämistä ei ole Suomessa tarkemmin tutkittu lain tultua voimaan. Lähisuhteissa tapahtuvassa väkivallassa on kyse mittavasta, merkittävästä ja globaalista yhteiskunnallisesta ongelmasta. Lähisuhdeväkivalta on kompleksinen ilmiö ja sitä pidetään pirullisena ongelmana, jolla on inhimillisen kärsimyksen lisäksi isot kansantaloudelliset ja -terveydelliset seuraukset. Suomessa lähisuhdeväkivalta aiheuttaa vuosittain niin kuolonuhreja, vammautumisia kuin monenlaista inhimillistä kärsimystä ja merkittävät kustannukset yhteiskunnalle. Väkivalta lähisuhteessa ei ole yksityisasia, se on mittava ongelma, johon yhteiskunnan tulee puuttua. Turvakoti tarjoaa turvaa ja apua akuutissa väkivaltatilanteessa tai, kun on sen uhkaa. Turvakotipalveluiden tuottajina toimii kolmannen sektorin toimijoita ja hyvinvointialueita. Palveluntuottajat edustavat siten joko julkisen sektorin tai voittoa tavoittelemattoman järjestökentän toimijat. Tutkielmassa tarkastellaan palvelun tilaajan ja tuottajien välistä suhdetta päämies-agenttiteorian (Principal-Agent Theory) ja pehtoriteorian (Stewardship Theory) valossa sekä sitä, miten sopimussuhdetta olisi palveluntuottajien näkökulmasta tarpeen kehittää mahdollisimman laadukkaan ja yhdenmukaisen turvakotipalvelun varmistamiseksi. Tutkielmassa keskitytään ihmiskäsitykseen ja johtamisfilosofiaan, informaation saatavuuteen ja jakamiseen, ohjaukseen ja valvontaan, luottamuksellisuuteen sekä tilaajan ja tuottajien tavoitteiden yhtenäisyyteen liittyviä näkökulmia. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusperinnettä, sillä se pyrkii tulkitsemaan ja selittämään sitä, millaisena tilaajan ja tuottajan suhde aineiston perusteella näyttäytyy. Tutkielma tarkastelee sitä, näyttäytyvätkö palveluntuottajat pikemminkin agentteina vai pehtoreina. Pääasiallinen tutkimusaineisto on kerätty teema-haastatteluin ja analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään valmista aineistoa kuten turvakotipalveluntuottajien valintapäätöksiä ja rahoitushakemuksia. Tutkielman tulokset osoittavat palveluntuottajien ja tilaajan välisen suhteen näyttäytyvän ensisijaisesti pehtoriteorian mukaisena, vahvaan luottamukseen pohjautuvana ja yleistä hyvää toiminnalla tavoittelevana sopimussuhteena. Suhteessa esiintyy kuitenkin lisäksi joitakin päämies-agenttiteorian mukaisia piirteitä.