Kuntien kaksoisjohtamisen rajapinnassa : Kuntien epäviralliset vuoropuhelun alustat osana kuntien valmistelua ja vallankäyttöä

Tutkimuksessa käsitellään kuntien epävirallisen vuoropuhelun alustoja ja niiden merkitystä kunnan päätöksenteon valmisteluun ja kunnan toimijoiden vallankäyttöön. Epävirallista vuoropuhelua käydään kunnissa eri toimijoiden välillä laajasti ja jatkuvasti. Riippuen vuoropuheluun osallistuvista toimijoista ja vuoropuhelun aiheesta, voi sillä olla merkitystä kunnan valmistelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Tutkimuksen tavoitteena on syventyä tähän tematiikkaan ja perehtyä julkista päätöksentekoa osin verhoaviin prosesseihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kuntien johtamisjärjestelmän ja kuntien keskeisten toimijoiden roolien tarkasteluun sekä niiden taustalla vaikuttavaan teoriaan ja lainsäädäntöön. Lisäksi tutkimuksessa syvennytään tuoreimpaan kunnissa tapahtuvaa vuorovaikutusta käsittelevään tutkimukseen ja vallankäytön teoriaan. Teoreettisessa viitekehyksessä pyritään luomaan tarttumapintoja kunnissa tapahtuvan vuorovaikutuksen ja vallankäytön välille: mikä kunnissa tapahtuvan vuorovaikutuksen merkitys on vallankäytölle. Empiirisen viitekehyksen keskeisin havainto oli epävirallisen vuoropuhelun iso merkitys kuntajohtajien käytännön työhön ja se, miten luonteva osa kunnan vallankäyttöä epävirallinen vuoropuhelu ja siellä tehtävät johtopäätökset ja linjavedot ovat. Epävirallinen vuoropuhelu ja vallankäyttö vuoropuhelussa ei kuitenkaan tarkoita kunnan edun vastaista toimintaa, vaan se perustuu pääasiassa pyrkimyksiin tavoitella keskeisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välistä avointa, mutkatonta ja tehokasta toimintatapaa edistää kunnan asioita. Tutkimus korostaa tarvetta pohtia sitä, missä määrin epävirallinen vuoropuhelu ja vallankäyttö virallisten päätöksentekoelinten ulkopuolella on legitimoitua ja miten toimintatapa voitaisiin legitimoida vahvemmin. Ja toisaalta, miten ison riskin toimintatapa muodostaa päätöksenteon verhoutumiselle suhteessa kunnan julkiseen luonteeseen, vaikka toiminta sinällään olisi kunnan ja kuntalaisten yleisen edun mukaista tai siihen pyrkivää.