Julkinen velkoja, yrittyssaneeraus ja SEUT 107(1) artikla
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Yrityssaneerauksia sääntelevä laki (47/1993) on astunut voimaan Suomessa lamavuosien jälkeen vuonna 1993. Yrityssaneerauksen tavoitteena on pelastaa elinkelpoinen yritys mahdolliselta konkurssilta sekä tervehdyttää maksuvaikeuksiin ajautuneen elinkelpoisen yrityksen liiketoiminta. Yrityssaneerausmenettelyssä käräjäoikeuden päätöksellä ylivelkaantuneen yrityksen velkoja järjestellään velkojien vahingoksi, ja näin luodaan toimintaedellytykset omaavalle yritykselle mahdollisuus jatkaa toimintaansa.
Julkisen velkojan asema yrityksen saneerausmenettelyssä on haasteellinen. Julkisoikeudelliset velat muodostavat usein suurimman osan saneerattavan yrityksen velkakannasta. Julkisen velkojan on yrityssaneerausmenettelyä koskevissa lausumissaan harkittava myös yhteiskunnan etua ja huomioitava tarpeettomien konkurssien estämisen vaikutus elinkeinorakenteen kestävyyden ja pitkäjänteisen taloudenhoidon kannalta. Toisaalta kannattamattoman yritystoiminnan mahdollisimman nopea lakkaaminen on julkisvelkojan kannalta tärkeää.
Kansallisen tuomioistuimen on valtiontukisääntöjen soveltamisessa huomioitava Euroopan unionin valtiontukia koskevat säädökset sekä yhteisöjen tuomioistuimen voimassaoleva oikeuskäytäntö. Varsinaista lainsäädäntöä Euroopan unionin taholta ei ole annettu valtiontukisääntöjen soveltamisesta yrityssaneeraustilanteissa.
Valtiontuen riski konkretisoituu, kun julkisoikeudellisia velkoja järjestellään yrityssaneerausmenettelyn avulla. Julkisen velkojan tekemä toimenpide yrityssaneerausmenettelyssä voi joissain tilanteissa osoittautua valtiontukisäännösten vastaiseksi. Velkojan saamisista luopuminen voidaan katsoa sellaiseksi eduksi, jota velallisyritys ei olisi saanut tavallisissa markkinaolosuhteissa ja joka täyttää siksi valtiontuen tunnusmerkit. Tilanteita arvioidaan vertaamalla julkisen velkojan toimia siihen, miten yksityinen velkoja olisi vastaavassa tilanteessa toiminut. Valtiontukisäännösten arvioimisessa on kuitenkin paljon oikeusvarmuutta alentavaa tulkinnanvaraisuutta.