Perustajayrittäjän johtamien yritysten vertailu sukupolvenvaihdoksen läpikäyneisiin yrityksiin kannattavuuden, tehokkuuden, kasvun ja rahoituksen suhteen
Viljanen, Heli (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroavatko perustajayrittäjän johtamat perheyritykset merkitsevästi sukupolvenvaihdoksen läpikäyneistä perheyrityksistä kannattavuuden, tehokkuuden, kasvun tai rahoituksen suhteen. Lisäksi tutkittiin, onko tämän suuruisissa yrityksissä havaittavissa merkitsevä agenttiongelma, ja tämän toteamiseksi vertailuryhmäksi valittiin ei-perheyrityksiä.
Tutkimushypoteesit asetettiin elinkaarianalyysin pohjalta ja tutkimustuloksia verrattiin McConaughyn ja Phillipsin vuonna 1999 valmistuneeseen tutkimukseen, jossa oli vertailtu suuria julkisesti noteerattuja yhdysvaltalaisia perheyrityksiä. Tutkimusaineisto koottiin Voitto+ –tilinpäätöstietokannasta, josta tutkimukseen valittiin yrityksiä, joiden liikevaihto oli välillä 950.000–1.200.000 euroa vuosina 2000–2002. Yrityksiltä laskettiin vuosilta 2000–2002 11 tunnusluvun keskiarvot, jotka mittasivat kannattavuutta, tehokkuutta, kasvua ja rahoitusta. Näitä analysoitiin yksisuuntaisen varianssianalyysin, kontrastivertailujen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että perustajan johtamat yritykset ovat sukupolvenvaihdoksen läpikäyneitä yrityksiä kannattavampia ja tehokkaampia. Sukupolvenvaihdoksen läpikäyneet yritykset ovat investoineet enemmän, mutta liikevaihdon kasvussa ei ollut nähtävissä merkitsevää eroa. Perheyritykset eivät eronneet omavaraisuusasteen suhteen, mutta sukupolvenvaihdoksen läpikäyneissä yrityksissä staattinen maksuvalmius oli heikompi. Vertailuryhmä ei-perheyritykset ei eronnut perustajan johtamista yrityksistä minkään tunnusluvun kohdalla, mikä kertoo siitä, että näin pienissä yrityksissä agenttiongelmalla ei ole vaikutusta yrityksen taloudelliseen tulokseen. Sukupolvenvaihdoksen läpikäyneistä yrityksistä ei-perheyritykset erosivat samalla tavalla kuin perustajan johtamat perheyritykset.
Tutkimushypoteesit asetettiin elinkaarianalyysin pohjalta ja tutkimustuloksia verrattiin McConaughyn ja Phillipsin vuonna 1999 valmistuneeseen tutkimukseen, jossa oli vertailtu suuria julkisesti noteerattuja yhdysvaltalaisia perheyrityksiä. Tutkimusaineisto koottiin Voitto+ –tilinpäätöstietokannasta, josta tutkimukseen valittiin yrityksiä, joiden liikevaihto oli välillä 950.000–1.200.000 euroa vuosina 2000–2002. Yrityksiltä laskettiin vuosilta 2000–2002 11 tunnusluvun keskiarvot, jotka mittasivat kannattavuutta, tehokkuutta, kasvua ja rahoitusta. Näitä analysoitiin yksisuuntaisen varianssianalyysin, kontrastivertailujen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että perustajan johtamat yritykset ovat sukupolvenvaihdoksen läpikäyneitä yrityksiä kannattavampia ja tehokkaampia. Sukupolvenvaihdoksen läpikäyneet yritykset ovat investoineet enemmän, mutta liikevaihdon kasvussa ei ollut nähtävissä merkitsevää eroa. Perheyritykset eivät eronneet omavaraisuusasteen suhteen, mutta sukupolvenvaihdoksen läpikäyneissä yrityksissä staattinen maksuvalmius oli heikompi. Vertailuryhmä ei-perheyritykset ei eronnut perustajan johtamista yrityksistä minkään tunnusluvun kohdalla, mikä kertoo siitä, että näin pienissä yrityksissä agenttiongelmalla ei ole vaikutusta yrityksen taloudelliseen tulokseen. Sukupolvenvaihdoksen läpikäyneistä yrityksistä ei-perheyritykset erosivat samalla tavalla kuin perustajan johtamat perheyritykset.