Vaasan Mansikkasaaren suunnittelu ristiaallokossa
Hissa, Jukka (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Vaasan Mansikkasaaren suunnitteluprosessia. Sen pitkä ja ristiriitainen suunnitteluhistoria on saanut alkunsa 1980-luvun puolivälissä. Tutkimuksessa peilataan historiallisia tapahtumia 2010-luvun suunnitteluprosessiin demokratian teorian näkökulmasta. Erityisesti tarkastellaan Jürgen Habermasin teorioista pohjansa ammentavaa deliberatiivisen demokratian teoriaa. Suunnitteluprosessi on ollut vaikea, eikä päätöstä alueen kehittämisen suhteen olla saatu tehtyä kuluneen 30 vuoden aikana. Vastakkain ovat olleet näkemykset maankäytön edistämisestä voimakkaan asuinrakentamisen tai vapaa-ajan- ja viheraluemallia painottaen. Paikalliset asukkaat ja monet muut kuntalaiset ovat ottaneet osaa tähän julkiseen keskusteluun eri kansalaisvaikuttamisen tavoilla.
Aineistoja tutkimuksessa on kolme. Ensimmäinen aineisto on lehtileikeaineisto, joka on kerätty vuosien 1986–1991 aikana käydystä julkisesta keskustelusta Mansikkasaaren kehittämisen ympärillä. Toinen aineisto koostuu Palosaaren salmen ideakilpailuun PehmoGIS –karttajärjestelmän kautta annetuista ehdotuksista. Kolmas aineisto on kerätty teemahaastatteluin Mansikkasaaren suunnittelua läheltä seuranneilta kaupunginvaltuuston edustajilta, virkamiehiltä, journalisteilta ja kansalaisaktiiveilta vuosien 2011 ja 2013 välillä.
Tutkimuksessa nousee esiin voimakas ristiriita, joka näkökulmien välillä on ollut suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Vuoden 1980-luvun keskivaiheilla rakennusliike Haka hankki vuokraoikeudet Mansikkasaaren pohjoiseen osaan, jossa oli aiemmin toiminut muun muassa telakka. Se painosti kaupunkia kaavoittamaan alueen asuinrakentamista varten. Tästä syntyi vastavoima ja sen edustajaksi perustettiin Palosaaren asukasyhdistys. Asukasyhdistys toimii vielä tänäkin päivänä ja on ollut aktiivinen Mansikkasaaren kysymyksessä yli 30 vuotta. Se on vastustanut menestyksekkäästi Mansikkasaaren kaavoittamista asuinalueeksi. Vastustus on kuitenkin saanut aikaan sen, että alueelle ei olla onnistuttu tekemään mitään tänä aikana. Vapaa-ajan vaihtoehtoa ei olla missään vaiheessa otettu todelliseksi mahdollisuudeksi, osaltaan johtuen maan aiemman käytön seurauksena tapahtuneesta saastumisesta ja maan puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista. Vaasan maankäytön historiallinen perusta, jossa rannat on jätetty rakentamatta, on törmännyt taloudellisten realiteettien ja visioiden todellisuuteen.
Tutkimuksen perusteella Mansikkasaaren suunnittelu on selvästi pirullinen ongelma. Sen kompleksinen rakenne on aiheuttanut suunnittelun pysähtymisen, eikä ratkaisua olla vielä saatu aikaan. Voimakas kansalaisvaikuttaminen on hidastanut suunnittelua, mutta toisaalta niin on tehnyt myös voimakkaan rakentamisen ajaminen. Oikeaa, tai edes hyvää ratkaisua saaren suunnitteluun ei olla löydetty. Palosaaren salmen ideakilpailu näytti tuovan uutta virtaa ja tahtoa alueen kehittämiseen, mutta kuusi vuotta kilpailun jälkeen kaava on vielä tekemättä. Keskustelu asian ympärillä on pysynyt hyvin samankaltaisena lehtileikeaineiston ajoista tähän päivään. Ongelma Masikkasaaren suunnittelun ympärillä elää ja voi hyvin.
Aineistoja tutkimuksessa on kolme. Ensimmäinen aineisto on lehtileikeaineisto, joka on kerätty vuosien 1986–1991 aikana käydystä julkisesta keskustelusta Mansikkasaaren kehittämisen ympärillä. Toinen aineisto koostuu Palosaaren salmen ideakilpailuun PehmoGIS –karttajärjestelmän kautta annetuista ehdotuksista. Kolmas aineisto on kerätty teemahaastatteluin Mansikkasaaren suunnittelua läheltä seuranneilta kaupunginvaltuuston edustajilta, virkamiehiltä, journalisteilta ja kansalaisaktiiveilta vuosien 2011 ja 2013 välillä.
Tutkimuksessa nousee esiin voimakas ristiriita, joka näkökulmien välillä on ollut suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Vuoden 1980-luvun keskivaiheilla rakennusliike Haka hankki vuokraoikeudet Mansikkasaaren pohjoiseen osaan, jossa oli aiemmin toiminut muun muassa telakka. Se painosti kaupunkia kaavoittamaan alueen asuinrakentamista varten. Tästä syntyi vastavoima ja sen edustajaksi perustettiin Palosaaren asukasyhdistys. Asukasyhdistys toimii vielä tänäkin päivänä ja on ollut aktiivinen Mansikkasaaren kysymyksessä yli 30 vuotta. Se on vastustanut menestyksekkäästi Mansikkasaaren kaavoittamista asuinalueeksi. Vastustus on kuitenkin saanut aikaan sen, että alueelle ei olla onnistuttu tekemään mitään tänä aikana. Vapaa-ajan vaihtoehtoa ei olla missään vaiheessa otettu todelliseksi mahdollisuudeksi, osaltaan johtuen maan aiemman käytön seurauksena tapahtuneesta saastumisesta ja maan puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista. Vaasan maankäytön historiallinen perusta, jossa rannat on jätetty rakentamatta, on törmännyt taloudellisten realiteettien ja visioiden todellisuuteen.
Tutkimuksen perusteella Mansikkasaaren suunnittelu on selvästi pirullinen ongelma. Sen kompleksinen rakenne on aiheuttanut suunnittelun pysähtymisen, eikä ratkaisua olla vielä saatu aikaan. Voimakas kansalaisvaikuttaminen on hidastanut suunnittelua, mutta toisaalta niin on tehnyt myös voimakkaan rakentamisen ajaminen. Oikeaa, tai edes hyvää ratkaisua saaren suunnitteluun ei olla löydetty. Palosaaren salmen ideakilpailu näytti tuovan uutta virtaa ja tahtoa alueen kehittämiseen, mutta kuusi vuotta kilpailun jälkeen kaava on vielä tekemättä. Keskustelu asian ympärillä on pysynyt hyvin samankaltaisena lehtileikeaineiston ajoista tähän päivään. Ongelma Masikkasaaren suunnittelun ympärillä elää ja voi hyvin.