Sosiaalinen pääoma ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma : verkostojen vaikutus työllistymiseen

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen pääoman ja verkostojen yhteyttä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan. Kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa – esimerkiksi työnhakijoiden osaaminen ei vastaa avoimien työpaikkojen vaatimuksia tai työpaikat ja työntekijät sijaitsevat eri alueilla. Tämä on keskeinen haaste työmarkkinoiden toimivuuden ja tehokkuuden kannalta. Tutkielman teoriaosuus nojaa ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun sosiaalisen pääoman käsitteeseen. Bourdieu määrittelee sosiaalisen pääoman yksilön tai ryhmän käyttöönsä saamien resurssien summaksi, joka rakentuu pysyvien verkostosuhteiden kautta ja linkittyy yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja luokkarakenteisiin. Tutkimusmenetelmänä toimii kirjallisuuskatsaus, jossa hyödynnetään sekä kotimaisia että kansainvälisiä lähteitä sosiaalisen pääoman, työmarkkinoiden rakenteiden ja työllistymisen näkökulmista. Tutkielma osoittaa, että sosiaalinen pääoma voi tukea työllistymistä erityisesti epävirallisilla työmarkkinoilla ja piilotyöpaikkojen kautta silloin, kun muodollinen pätevyys ei yksin riitä. Samalla sosiaalisen pääoman epätasainen jakautuminen voi ylläpitää työmarkkinoiden eriarvoisuutta. Kohtaanto-ongelman osalta tutkielmassa analysoidaan, miten sosiaalinen pääoma vaikuttaa siihen, keillä on pääsy työmahdollisuuksiin ja miten nämä mahdollisuudet vaihtelevat alueellisesti ja ammattialoittain. Epävirallisten verkostojen korostuminen rekrytoinnissa voi asettaa työnhakijat eriarvoiseen asemaan suhteiden ja verkostojen perusteella. Sosiaalisen pääoman roolia onkin tarkasteltava kriittisesti osana työmarkkinoiden oikeudenmukaisuutta ja toimivuutta.