”I am so proud of how patient our children are” : Vakuuttavuus YouTuben sharenting-videoissa

Sosiaalisen median kasvun myötä pinnalle ovat nousseet myös vaikuttajat. Sisällöntuottajien mukana myös globaali, erityisesti nuoria lapsia koskeva sharenting-ilmiö, on vakiinnuttanut paikkansa osana digitaalista viestintää. Sharenting-termi yhdistää englannin kielen sanat sharing (jakaminen) ja parenting (vanhemmuus), ja sillä tarkoitetaan vanhempien tapaa jakaa sisältöä lapsistaan sosiaalisessa mediassa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia viestinnällisiä keinoja vanhemmuusvaikuttajat käyttävät uskottavuutensa rakentumiseen sharenting-ilmiössä. Tutkimus pyrkii kattavasti ymmärtämään sharenting-ilmiötä digitaalisena käytäntönä, jossa vanhemmat jakavat lapsistaan yksityiskohtaista sisältöä sosiaaliseen mediaan. Tutkimusaineistona hyödynnän ”The LaBrant Fam” -YouTube-kanavaa, josta tarkempaan analyysiin valikoitui kuusitoista videojulkaisua. Analyysissani tarkastelen, miten digitaalisuus näkyy julkaisujen vetoavuudessa sekä millaisia retorisia keinoja videoista on tulkittavissa. Aineiston analysoinnin tukena käytän kvalitatiivista retorisen analyysin menetelmää, ja tutkimuksen viitekehys nojaa digitaaliseen sekä klassiseen retoriikkaan. Tutkin videojulkaisujen digitaalisia ilmentymiä multimodaalisuuden ja audiovisuaalisuuden käsitteiden avulla. Multimodaalisten keinojen löytymisen keskiössä ovat tarkemmin visuaaliset, tekstuaaliset ja interaktiiviset elementit. Audiovisuaalisia ilmentymiä havainnoin äänellisten keinojen kautta. Tämän lisäksi etsin aineistosta retorisia keinoja syventymällä puhujien eetokseen, paatokseen sekä logokseen. Tutkimuksesta ilmeni, että sharenting-ilmiöön liittyy runsaasti epäkohtia lapsen yksityisyyden, turvallisuuden sekä muiden tekijöiden näkökulmista. Vanhemmuusvaikuttajat harjoittavat käytäntöä riskeistä huolimatta - joko kaupallisen hyödyn vuoksi tai puhtaasti hedonistisista lähtökohdista. Tutkimus toi esiin myös sen, että vanhempien tiedonpuute vaikuttaa toiminnan toteutumiseen. Tulokset osoittivat, että puhujat käyttävät monipuolisesti erilaisia digitaalisia elementtejä julkaisujen vetoavuuden lisäämiseksi. Lisäksi he rakentavat luottamusta yleisöönsä ja herättävät katsojissa tunteita eetoksen ja paatoksen avulla. Julkaisuissa käytettiin sen sijaan heikosti logos-keinoja. Tulosten perusteella voidaan todeta, että puhujat hyödyntävät laajasti erilaisia vakuuttamisen keinoja vedotakseen yleisön tunteisiin ja mielikuviin.