“From Martians to Goa’uld and Ori". Translator’s (In)visibility in Translating the Novum

Tekstilajien käyttäytymistä käännösprosessissa voidaan arvioida tekstilajin määritelmän pysyvyyden pohjalta. Science fictionin kääntämisen suurimpana haasteena voidaan nähdä tekstilajille ominaisten neologismien, novumien kääntäminen. Tekstilajille tyypillisenä elementtinä novumin sisältymistä myös käännökseen voidaan tarkastella paitsi tyylilajin säilyvyyttä, myös kääntäjän näkyvyyttä määrittävänä tekijänä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kääntäjän näkyvyyttä, jonka arviointiperusteena käytetään tekstilajille tyypillisten piirteiden säilymistä käännösprosessissa. Sitä on tarkasteltu science fictionin kääntämisessä sekä kirjallisen kääntämisen että audiovisuaaliseen tekstityksen muodossa. Kääntäjän näkyvyyttä ja tekstilajille ominaisten piirteiden säilyvyyttä arvioitiin soveltamalla science fictionin tekstilajille tyypillisille piirteille sopivaksi James S. Holmesin käännösstrategian jaottelua, jossa luokitellaan kääntäjän ratkaisut säilyttäviksi ja uutta luoviksi. Tekstilajin säilyvyyttä käännösprosessissa on arvioitu soveltamalla Henrik Gottliebin teoriaa tekstilajin normalisoitumisesta käännösprosessissa. Käännösprosessissa tekstilajille tapahtuvan sentripetaalisen (keskihakuisen) efektin sijaan tutkielma on esittänyt tekstilajille tyypillisen novumin käyttäytyvän sentrifugaalisen (keskipakoisen) efektin mukaisesti käännösprosessissa hakeutuessaan keskipakoisesti kauemmaksi tekstilajin keskustasta. Tutkimus osoitti, että kääntäjä on vastoin tutkimuksen lähtöoletusta pysynyt pääosin näkymättömänä. Tekstittämisen rajoitteet ovat tuoneet kääntäjän hieman näkyvämmäksi audiovisuaalisessa tekstityksessä kuin kirjallisuuden käännöksessä. Tekstilaji on sovelletun määritelmän mukaan pysynyt pääosin samana.