1990-luvun suuret hallintoreformit Puolassa: Hallinnon hajauttaminen osana transitiota
Kohtamäki, Tuomas (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Kommunismin romahduksen jälkeen vuonna 1989 syntyi Puolassa muiden itäisen Keski-Euroopan maiden tapaan tarve muuttaa sopimattomaksi muuttuneet valtion rakenteet ja toimintatavat vastaamaan uutta tilannetta. Käsitteellä transitio tarkoitetaan tässä yhteydessä näiden maiden muutosta kohti demokraattista yhteiskuntaa. Puolan transition osana tapahtuneet hallintoreformit muodostavat keskeisimmän osan tätä tutkimusta. Noiden reformien tutkimus kohdistuu paikallistasolla vuonna 1990 toteutettuihin ja aluetasolla aina vuoteen 1999 siirtyneisiin uudistuksiin, joihin kuului itsehallinnon palauttaminen hallinnon paikallis- ja aluetasolle. Näissä reformeissa aiemmin keskushallinnolle kuuluneita tehtäviä ja toimivaltaa siirrettiin hallinnon alemmille tasoille Tähän kuului myös kommunismin aikana aina vuodesta 1975 lähtien poissa olleen piirikunta-tason palauttaminen. Lisäksi suurimpien aluehallinnollisten yksikköjen, ns. voivodikuntien määrää supistettiin. Reformin seurauksena on Puolassa vuodesta 1999 lähtien jälleen ollut, kommunismin ajan kahdesta poiketen, kolme keskushallinnon alaista hallinnon tasoa.
Keskeisenä teoreettisena perustana on transitioteoria, jota käytetään kuvaamaan olosuhteita joissa reformit Puolassa tapahtuivat. Keskeisenä piirteenä Puolan reformeissa oli desentralisointi. Tähän transitio-prosessin kuvaukseen kuuluu tutkimuksessa desentralisoinnin teoreettinen käsitteellistäminen ja sen voimakkuuden arviointi osana Puolan hallintoreformeja. Transition muodostaessa tutkimuksen keskeisimmän osan, nostetaan loppuosassa esiin Puolan silloinen ja samanaikainen pyrkimys Euroopan unionin jäseneksi. Puolan silloinen jäsenyysprosessi heijastaa Puolan transition etenemistä ja Puolan kehittymistä kohti eurooppalaisia standardeja. Puolan jäsenyyspyrkimyksen kuvauksella luodaan hallintoreformien yksityiskohtien tarkastelusta eroava, erillinen ja ulkopuolinen kuva Puolan hallintorakenteiden kehityksestä. Lähestymistapa Puolaan ja sen hallintoon tutkimuskohteena on eksploratiivinen ja ensisijaisina lähteinä ovat reformeissa mukana olleiden ministeritason päättäjien ja asiantuntijoiden kuvaukset hallintoon kohdistetuista uudistuksista. Osansa on myös paikallis- ja aluehallinnosta Puolassa kirjoittaneilla muilla asiantuntijoilla. Euroopan unionin näkökantoja Puolan hallintorakenteisiin Puolan jäsenyysprosessin osalta edustavat komission vuosittaiset lausunnot.
Reformien lopullista toteutumista Puolassa hidasti alusta loppuun voimakas muutosvastarinta. Suuret yhteiskunnalliset reformit ovat Puolan tapauksessa mahdollisia ainoastaan hyvin spesifeissä olosuhteissa. Ennen toteutusta reformoijilta vaaditaan mahdollisimman pitkälle vietyjä etukäteisvalmisteluja. Reformien suunnittelussa ei-valtiollisten organisaatioiden käyttö on suotavaa niiden usein tarjoaman suuremman joustavuuden vuoksi. Hallintoreformien positiivista yhteiskunnallista merkitystä ei kaikkialla tiedostettu tai siitä ei vastustajien keskuudessa välitetty. Seurauksena oli tunteenomaista reformivastarintaa, jossa pelotteena käytettiin kansallisen yhtenäisyyden menetystä. Lukuisista poliittisen kamppailun mukanaan tuomista kompromisseista huolimatta voi reformia luonnehtia enimmäkseen onnistuneeksi ja tarkoituksensa saavuttaneeksi. Euroopan unioni tunnustaa lausunnoissaan Puolan demokratian toimivuuden. Unionin näkökulmasta suurin itsehallinnon kehittymistä hidastava tekijä ovat Puolan vuodesta 1990 toimineille itsehallintokunnille myönnetyt suhteessa niiden toimintaan riittämättömät varat. Myöskään keskushallinnon ja itsehallintojen välinen tehtävien jako ei ole selkeä. Kokonaisuutena unioni pitää reformia positiivisena ennen kaikkea sen laajuuden vuoksi.
Keskeisenä teoreettisena perustana on transitioteoria, jota käytetään kuvaamaan olosuhteita joissa reformit Puolassa tapahtuivat. Keskeisenä piirteenä Puolan reformeissa oli desentralisointi. Tähän transitio-prosessin kuvaukseen kuuluu tutkimuksessa desentralisoinnin teoreettinen käsitteellistäminen ja sen voimakkuuden arviointi osana Puolan hallintoreformeja. Transition muodostaessa tutkimuksen keskeisimmän osan, nostetaan loppuosassa esiin Puolan silloinen ja samanaikainen pyrkimys Euroopan unionin jäseneksi. Puolan silloinen jäsenyysprosessi heijastaa Puolan transition etenemistä ja Puolan kehittymistä kohti eurooppalaisia standardeja. Puolan jäsenyyspyrkimyksen kuvauksella luodaan hallintoreformien yksityiskohtien tarkastelusta eroava, erillinen ja ulkopuolinen kuva Puolan hallintorakenteiden kehityksestä. Lähestymistapa Puolaan ja sen hallintoon tutkimuskohteena on eksploratiivinen ja ensisijaisina lähteinä ovat reformeissa mukana olleiden ministeritason päättäjien ja asiantuntijoiden kuvaukset hallintoon kohdistetuista uudistuksista. Osansa on myös paikallis- ja aluehallinnosta Puolassa kirjoittaneilla muilla asiantuntijoilla. Euroopan unionin näkökantoja Puolan hallintorakenteisiin Puolan jäsenyysprosessin osalta edustavat komission vuosittaiset lausunnot.
Reformien lopullista toteutumista Puolassa hidasti alusta loppuun voimakas muutosvastarinta. Suuret yhteiskunnalliset reformit ovat Puolan tapauksessa mahdollisia ainoastaan hyvin spesifeissä olosuhteissa. Ennen toteutusta reformoijilta vaaditaan mahdollisimman pitkälle vietyjä etukäteisvalmisteluja. Reformien suunnittelussa ei-valtiollisten organisaatioiden käyttö on suotavaa niiden usein tarjoaman suuremman joustavuuden vuoksi. Hallintoreformien positiivista yhteiskunnallista merkitystä ei kaikkialla tiedostettu tai siitä ei vastustajien keskuudessa välitetty. Seurauksena oli tunteenomaista reformivastarintaa, jossa pelotteena käytettiin kansallisen yhtenäisyyden menetystä. Lukuisista poliittisen kamppailun mukanaan tuomista kompromisseista huolimatta voi reformia luonnehtia enimmäkseen onnistuneeksi ja tarkoituksensa saavuttaneeksi. Euroopan unioni tunnustaa lausunnoissaan Puolan demokratian toimivuuden. Unionin näkökulmasta suurin itsehallinnon kehittymistä hidastava tekijä ovat Puolan vuodesta 1990 toimineille itsehallintokunnille myönnetyt suhteessa niiden toimintaan riittämättömät varat. Myöskään keskushallinnon ja itsehallintojen välinen tehtävien jako ei ole selkeä. Kokonaisuutena unioni pitää reformia positiivisena ennen kaikkea sen laajuuden vuoksi.