”Kuin olisin taas siellä” : Digitaalisten viestintäkeinojen käyttö opiskelijavaihdossa alkaneissa etäsuhteissa
Lampén, Tuuli (2024-04-22)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220471
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220471
Tiivistelmä
17 prosenttia Suomen yliopisto-opiskelijoista ja 9 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista suorittaa opintojensa aikana ulkomaanjakson joko vaihto-opiskeluna tai työharjoittelujaksona. Ulkomailla ollessaan opiskelijat tapaavat uusia ihmisiä eri maista. Vaihdon jälkeen palataan takaisin kotimaahan, mutta jotkut uusista ihmissuhteista jatkuvat sen jälkeenkin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten digitaalisia viestintäkeinoja käytetään etäsuhteiden ylläpitoon. Tarkastelussa ovat opiskelijavaihdossa alkaneet ystävyys- ja parisuhteet, joissa vaihdon jälkeen asutaan eri maissa. Tavoitteeseen pääsemiseksi tutkitaan, millaisia viestintäkäytäntöjä muodostuu ihmissuhteessa sen muuttuessa lähisuhteesta etäsuhteeksi, miten digitaalisen median avulla luodaan tunnetta läheisyydestä tai yhdessäolosta, vaikka ollaan fyysisesti erillään, ja mitä eroa on ystävyys- ja parisuhteiden välillä siinä, miten viestitään ja miten digitaalisia viestintäkeinoja käytetään.
Aineiston keräämiseksi haastatellaan kuutta entistä vaihto-opiskelijaa, joista kolme on ylläpitänyt vaihdossa alkanutta parisuhdetta ja kolme vaihdossa alkanutta ystävyyssuhdetta opiskelijoiden palattua kotimaihinsa vaihdon jälkeen. Haastattelumenetelmänä käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua. Redusoidun aineiston analysointiin käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Suhteissa sekä jatketaan vaihdon aikana vakiintuneita viestintäkäytäntöjä että otetaan käyttöön uusia viestintäkäytäntöjä, joilla mahdollistetaan ihmissuhteen jatkuminen suhteen etäaikana. Parisuhteissa viestintä leviää ystävyyssuhteita useampiin kanaviin, ja niissä otetaan käyttöön myös ei-digitaalisia menetelmiä, kuten paperiposti ja lahjat. Vaihdon jälkeen ystävyys jatkuu, mutta jää hieman taka-alalle vaihtoaikaan verrattuna. Varsinkin etäystävyydessä etäaika voidaan kokea vain väliajaksi, ja suunnitelluille jälleennäkemisille annetaan paljon painoarvoa. Etäystävyyssuhteissa koetaan, että muutosta ei ole tapahtunut tunnetasolla, vaikka yhtedenpito vähenee. Etäparisuhteissa vietetään etäystäviä enemmän aikaa puheluissa. Molemmantyyppisissä suhteissa puhelujen rooli on merkittävä etenkin läheisyyden tunteen luomisessa. Etäystävyyssuhteissa läheisyyden ja yhdessäolon tunteen tavoittelua ei kuitenkaan koeta yhtä tarpeelliseksi kuin etäparisuhteissa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten digitaalisia viestintäkeinoja käytetään etäsuhteiden ylläpitoon. Tarkastelussa ovat opiskelijavaihdossa alkaneet ystävyys- ja parisuhteet, joissa vaihdon jälkeen asutaan eri maissa. Tavoitteeseen pääsemiseksi tutkitaan, millaisia viestintäkäytäntöjä muodostuu ihmissuhteessa sen muuttuessa lähisuhteesta etäsuhteeksi, miten digitaalisen median avulla luodaan tunnetta läheisyydestä tai yhdessäolosta, vaikka ollaan fyysisesti erillään, ja mitä eroa on ystävyys- ja parisuhteiden välillä siinä, miten viestitään ja miten digitaalisia viestintäkeinoja käytetään.
Aineiston keräämiseksi haastatellaan kuutta entistä vaihto-opiskelijaa, joista kolme on ylläpitänyt vaihdossa alkanutta parisuhdetta ja kolme vaihdossa alkanutta ystävyyssuhdetta opiskelijoiden palattua kotimaihinsa vaihdon jälkeen. Haastattelumenetelmänä käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua. Redusoidun aineiston analysointiin käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Suhteissa sekä jatketaan vaihdon aikana vakiintuneita viestintäkäytäntöjä että otetaan käyttöön uusia viestintäkäytäntöjä, joilla mahdollistetaan ihmissuhteen jatkuminen suhteen etäaikana. Parisuhteissa viestintä leviää ystävyyssuhteita useampiin kanaviin, ja niissä otetaan käyttöön myös ei-digitaalisia menetelmiä, kuten paperiposti ja lahjat. Vaihdon jälkeen ystävyys jatkuu, mutta jää hieman taka-alalle vaihtoaikaan verrattuna. Varsinkin etäystävyydessä etäaika voidaan kokea vain väliajaksi, ja suunnitelluille jälleennäkemisille annetaan paljon painoarvoa. Etäystävyyssuhteissa koetaan, että muutosta ei ole tapahtunut tunnetasolla, vaikka yhtedenpito vähenee. Etäparisuhteissa vietetään etäystäviä enemmän aikaa puheluissa. Molemmantyyppisissä suhteissa puhelujen rooli on merkittävä etenkin läheisyyden tunteen luomisessa. Etäystävyyssuhteissa läheisyyden ja yhdessäolon tunteen tavoittelua ei kuitenkaan koeta yhtä tarpeelliseksi kuin etäparisuhteissa.