The Role of Organisational Support in Adjustment of Self-initiated Expatriates : A Case Study of a Finnish Multinational Company
Pajunen, Sonja; Pajunen, Sonja (2024)
Pajunen, Sonja
Pajunen, Sonja
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040214282
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040214282
Tiivistelmä
Global mobility is becoming more common feature of today's modern careers. Alongside with traditional expatriates sent on assignments by their employers, a growing number of individuals, known as self-initiated expatriates (SIEs), make their own decision to work abroad. The change of the living and working environment requires the SIEs to adjust to new cultural setting and environment.
The impacts of organisational factors and its supporting impacts on the adjustment have been identified in the assigned expatriate literature; however, this has gained less attention in SIE literature. The common understanding in the SIE literature is that the organisations rarely offer additional support for SIEs as they have made their own decisions to relocate. This thesis focuses on identifying and evaluating the organisational support received by the self-initiated expatriates of the case company and the role of the support in facilitating the adjustment.
The theoretical framework is based on the adjustment model by Shaffer, Harrison and Gilley (1999) with focus on the organisational factors presented in the model. According to the adjustment model, the adjustment is a multidimensional process that has at least three aspects: adjustment to work, adjustment to interactions with the host country nationals, and general adjustment. The organisational factors identified in the theoretical framework are expanded according to the more recent literature about the organisational support factors. This thesis is a qualitative study and the data used in the study is collected by conducting semi-structured interviews with seven self-initiated expatriates who work in the case company and have relocated during the years of 2022 and 2023.
This study identified that the SIEs of the case company were offered more additional support than what is generally identified in the SIE literature. In addition to the standard organisational support, the SIEs were offered relocation benefits that have generally been identified only in the literature on assigned expatriates. The results suggested that even though the relocation benefits are highly appreciated, the self-initiated expatriates identified supervisor and co-worker support as the most important form to support the adjustment. The supervisor and co-worker support helped especially with general adjustment and adjustment to interactions with host country nationals. Globaali liikkuvuus on yhä useammin osana nykyaikaisia työuria ja globalisoituvassa maailmassa yritykset tarvitsevat työntekijöitä, joilla on taitoa suoriutua kansainvälisissä tehtävissä. Monet organisaatiot lähettävät omia työntekijöitään tilapäisesti ulkomaille, mutta yhä useammat hakeutuvat töihin ulkomaille itsenäisesti kasvattaakseen omaa urapääomaansa ja hakemaan uusia kokemuksia sekä mahdollisuuksia. Itsenäisesti ulkomaille hakeutuneet työntekijät (eng. self-initiated expatriates) sekä organisaatioiden lähettämät ekspatriaatit joutuvat sopeutumaan uuteen työhön, sekä kohdemaahan.
Ekspatriaatit saavat usein organisaatioilta tukea tähän muutokseen ja tutkimukset ovat osoittaneet tämän avustaneen yksilön sopeutumista uuteen ympäristöön. Kirjallisuus ei kuitenkaan laajemmin tunnista, että vastaavanlaista tukea saisivat myös itsenäisesti ulkomaille lähteneet, sillä yksilöt ovat tehneet itsenäisesti päätöksen siirtymästä ja tämän vuoksi tuen vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunnistamaan ja arvioimaan tapausyrityksen oma-aloitteisten ekspatriaattien saamaa organisaation tukea ja sen roolia sopeutumisprosessin tukemisessa.
Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Shafferin, Harrisonin ja Gilleyn (1999) sopeutumismalliin ja siinä esitettyihin organisatorisiin tekijöihin. Sopeutumismallin mukaan sopeutuminen on monialainen prosessi, jossa on ainakin kolme aspektia: sopeutuminen työhön, sopeutuminen vuorovaikutukseen kohdemaan kansalaisten kanssa, sekä yleinen sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin. Teoreettisen viitekehyksen organisaation tuen tekijöitä on laajennettu ottamaan huomioon myös aiheen tuoreemman kirjallisuuden löydökset. Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää tapausyrityksessä työskentelevää oma-aloitteista ekspatriaattia, jotka ovat muuttaneet vuosien 2022 ja 2023 aikana työskentelemään toiseen maahan.
Tässä tutkimuksessa havaittiin, että tapausyrityksen oma-aloitteisille ekspatriaateille tarjottiin organisaation puolesta enemmän tukea siirtymään kuin mitä alan kirjallisuudessa on yleisesti tunnistettu. Normaalin organisaatiotuen lisäksi heille tarjottiin muuttoetuja (eng. relocation beneifts), jotka yleisesti on tunnistettu vain ekspatriaattikirjallisuudessa. Tulokset osoittavat, että muuttoetuja arvostetaan suuresti, mutta oma-aloitteiset ekspatriaatit kokevat esihenkilöiden ja kollegoiden tuen merkityksellisimmäksi tuen muodoksi tukemaan sopeutumisessa uuteen ympäristöön. Esihenkilöiden ja kollegojen tuki auttoi erityisesti yleiseen sopeutumiseen sekä vuorovaikutukseen sopeutumiseen.
The impacts of organisational factors and its supporting impacts on the adjustment have been identified in the assigned expatriate literature; however, this has gained less attention in SIE literature. The common understanding in the SIE literature is that the organisations rarely offer additional support for SIEs as they have made their own decisions to relocate. This thesis focuses on identifying and evaluating the organisational support received by the self-initiated expatriates of the case company and the role of the support in facilitating the adjustment.
The theoretical framework is based on the adjustment model by Shaffer, Harrison and Gilley (1999) with focus on the organisational factors presented in the model. According to the adjustment model, the adjustment is a multidimensional process that has at least three aspects: adjustment to work, adjustment to interactions with the host country nationals, and general adjustment. The organisational factors identified in the theoretical framework are expanded according to the more recent literature about the organisational support factors. This thesis is a qualitative study and the data used in the study is collected by conducting semi-structured interviews with seven self-initiated expatriates who work in the case company and have relocated during the years of 2022 and 2023.
This study identified that the SIEs of the case company were offered more additional support than what is generally identified in the SIE literature. In addition to the standard organisational support, the SIEs were offered relocation benefits that have generally been identified only in the literature on assigned expatriates. The results suggested that even though the relocation benefits are highly appreciated, the self-initiated expatriates identified supervisor and co-worker support as the most important form to support the adjustment. The supervisor and co-worker support helped especially with general adjustment and adjustment to interactions with host country nationals.
Ekspatriaatit saavat usein organisaatioilta tukea tähän muutokseen ja tutkimukset ovat osoittaneet tämän avustaneen yksilön sopeutumista uuteen ympäristöön. Kirjallisuus ei kuitenkaan laajemmin tunnista, että vastaavanlaista tukea saisivat myös itsenäisesti ulkomaille lähteneet, sillä yksilöt ovat tehneet itsenäisesti päätöksen siirtymästä ja tämän vuoksi tuen vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunnistamaan ja arvioimaan tapausyrityksen oma-aloitteisten ekspatriaattien saamaa organisaation tukea ja sen roolia sopeutumisprosessin tukemisessa.
Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Shafferin, Harrisonin ja Gilleyn (1999) sopeutumismalliin ja siinä esitettyihin organisatorisiin tekijöihin. Sopeutumismallin mukaan sopeutuminen on monialainen prosessi, jossa on ainakin kolme aspektia: sopeutuminen työhön, sopeutuminen vuorovaikutukseen kohdemaan kansalaisten kanssa, sekä yleinen sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin. Teoreettisen viitekehyksen organisaation tuen tekijöitä on laajennettu ottamaan huomioon myös aiheen tuoreemman kirjallisuuden löydökset. Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää tapausyrityksessä työskentelevää oma-aloitteista ekspatriaattia, jotka ovat muuttaneet vuosien 2022 ja 2023 aikana työskentelemään toiseen maahan.
Tässä tutkimuksessa havaittiin, että tapausyrityksen oma-aloitteisille ekspatriaateille tarjottiin organisaation puolesta enemmän tukea siirtymään kuin mitä alan kirjallisuudessa on yleisesti tunnistettu. Normaalin organisaatiotuen lisäksi heille tarjottiin muuttoetuja (eng. relocation beneifts), jotka yleisesti on tunnistettu vain ekspatriaattikirjallisuudessa. Tulokset osoittavat, että muuttoetuja arvostetaan suuresti, mutta oma-aloitteiset ekspatriaatit kokevat esihenkilöiden ja kollegoiden tuen merkityksellisimmäksi tuen muodoksi tukemaan sopeutumisessa uuteen ympäristöön. Esihenkilöiden ja kollegojen tuki auttoi erityisesti yleiseen sopeutumiseen sekä vuorovaikutukseen sopeutumiseen.