Lasten ja nuorten liikunnan edistämisen tiedolla johtaminen: Kuntien hyvinvointikertomukset tiedolla johtamisen alustana

Abstract

Viime vuosina on herännyt huoli lasten ja nuorten terveydestä, sillä alakouluikäisistä vain noin puolet ja 16–18-vuotiaista alle viidesosa täyttää liikuntasuositukset. Useiden tutkimusten mukaan nuoruusvuosien liikunta-aktiivisuus ennustaa fyysisesti aktiivisempaa elämäntapaa ja siten edistää terveyttä ja hyvinvointia myös aikuisiällä. Tämän vuoksi lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden huomioiminen ja edistäminen kuntien päätöksenteossa on tärkeää.

Hyvinvointikertomuksen on tarkoitus toimia kunnissa tiedolla johtamisen työvälineenä. Hyvinvointikertomus on kunnan aineeton ja tietoon liittyvä resurssi, jonka avulla pyritään luomaan organisaatiolle arvoa. Hyvinvointikertomus kuuluu osaksi liikuntapolitiikan vaikuttamistyötä, minkä vuoksi terveyttä edistävä liikunta tulisi pyrkiä saamaan kunnan hallitusten asialistalle, kuten osaksi hyvinvointikertomusta. Tämä on keino saada liikunnan edistäminen näkyviin kuntien päätöksenteossa. Kuitenkin tutkimusta kuntien hyvinvointikertomuksista on tehty vähän. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lasten ja nuorten liikunnan edistämisen tilaa kunnissa tiedolla johtamisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: miten lasten ja nuorten liikuntaa määritellään edistettäväksi kuntien hyvinvointikertomusten tavoitteissa, toimenpiteissä ja mittareissa. Tutkielma on laadullinen ja menetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä dokumenttiaineiston analysoinnissa. Aineisto koostuu kuntien sähköisistä hyvinvointikertomuksista vuosina 2017–2020 ja tarkastelu rajautuu niiden hyvinvointisuunnitelmaosioihin. Yhteensä 128 kuntaa/seutukuntaa on mukana tarkastelussa. Tutkimustulosten perusteella hyvinvointikertomusten tavoitteissa ja toimenpiteissä nousi esiin kolme pääluokkaa: olosuhteet ja ympäristö, kasvatusinstituutioihin liittyvät toimenpiteet sekä vapaa-ajan harrastaminen. Yleisimpänä mainittiin liikuntapaikkojen kehittäminen ja ylläpitäminen (64/128 kunnassa). Toiseksi yleisimpänä hyvinvointikertomuksissa tuotiin esiin koulupohjaiset liikuntaohjelmat (Liikkuvat-kokonaisuus), jonka mainitsi 43 kuntaa. Tulosten perusteella mittareista nousi esiin kaksi pääluokkaa: indikaattorit ja muut mittarit. Kaikista mittareista selvästi yleisin oli Kouluterveyskysely, joka mainittiin 49 kunnassa. Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen huomioitiin lähes kaikissa hyvinvointisuunnitelmissa (95 % kunnista). Tutkielman tuloksissa esiintyneet liikuntapaikat ja koulupohjaiset liikuntaohjelmat ovat yksiä yleisimpiä kansainvälisiä politiikkatoimia ja osoittautuneet lupaaviksi liikunnan edistämisen keinoiksi. Kuitenkin ne tuotiin esiin vain puolessa tutkimuksen kunnista. Kouluterveyskyselyä käytettiin mittarina melko usein, mutta kunnissa ei ollut systemaattista tapaa käyttää mittaria toimenpiteiden arvioinnissa. Tarkasteltaessa yleisesti liikuntaa koskevien tavoitteiden, toimenpiteiden ja mittareiden määrittelyjä, oli niissä paljon vaihtelua. Lasten ja nuorten liikunnan tiedolla johtaminen vaikuttaa edistyneen kunnissa, mutta olisi tarve vakiinnuttaa käytäntöjä ja tehdä lasten ja nuorten liikunnan edistämisestä systemaattisempaa.