Omaisuuslajien verokohtelu yhteisöjen elinkeinoverotuksessa
Kestilä, Olli (2023-09-21)
Kestilä, Olli
21.09.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230921136153
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230921136153
Tiivistelmä
Suomessa tuloverotuksen perusrakenteena toimii tulolähdejako, joka perustuu TVL:n, EVL:n ja
MVL:n soveltamiseen tuloksenlaskennassa. Tutkielmassa käsitellään EVL-tulolähteen
omaisuuslajien verokohtelua yhteisöistä osakeyhtiön ja osuuskunnan osalta. Keskeistä on se,
että niiltä on poistunut vuoden 2020 alusta TVL-tulolähde silloin, kun niitä pidetään EVL 1 §:n 2
momentin tarkoittamina muina yhteisöinä. Niillä voi kuitenkin edelleen olla MVL-tulolähde,
jolloin tutkielmassa on ollut oleellista selvittää EVL:n ja MVL:n soveltamisen välistä rajanvetoa.
EVL kuitenkin on sovellettava tuloverolaki osakeyhtiön ja osuuskunnan osalta pelkästään
yhteisömuodon perusteella, MVL:n osalta näin ei kuitenkaan ole. Siten tuloverotuksen
lähtökohtana on se, että osakeyhtiö ja osuuskunta tulevat EVL:n ja siinä määriteltyjen
omaisuuslajien verotuksen soveltamisen piiriin silloin, kun toimintaa ei katsota MVL:n mukaan
verotettavaksi. Tutkielman tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen ja lähdeaineisto
muodostuu oikeuslähteistä, oikeuskirjallisuudesta ja artikkeleista.
Omaisuuslaji määritellään hyödykkeille pääasiallisen käytön perusteella, eli käytännössä
samanlainen hyödyke voi eri tilanteissa kuulua eri omaisuuslajiin. Hyödykkeen on mahdollista
kuulua ainoastaan yhteen omaisuuslajiin yhdellä kertaa, mutta hyödykkeen omaisuuslaji voi
muuttua esimerkiksi EVL 51 §:n tarkoittamien omaisuuslajisiirtojen myötä. Toisaalta
lainsäädännön tasolla ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, milloin omaisuuslaji muuttuu, mutta
omaisuuslajin hyödykkeen siirtäminen toiseen omaisuuslajiin hyödykkeeksi on siirtyvän määrän
osalta määritelty. Omaisuuslajin muuttumisella voi olla kuitenkin merkittävä vaikutus
verokohteluun, koska omaisuuslajien verokohtelussa on eroavaisuuksia. Omaisuuslajeja ovat
rahoitusomaisuus, vaihto-omaisuus, sijoitusomaisuus, käyttöomaisuus ja vuoden 2020 alusta
lähtien elinkeinoverolakiin on tullut sovellettavaksi kokonaan uusi muun omaisuuden
omaisuuslaji. EVL 12 a §:n mukaista muuta omaisuutta voi olla vain EVL 1 §:n 2 momentin
tarkoittamilla yhteisöillä. Muun omaisuuden säätäminen EVL:n pohjautuu hallituksen esitykseen
eduskunnalle 257/2018 vp. Muuhun omaisuuteen kuuluu sellainen omaisuus, joka ei kuulu
mihinkään EVL:n neljään muuhun omaisuuslajiin.
Luovutusvoittotilanteissa erityisesti käyttöomaisuusosakkeiden ja muun omaisuuden
osakkeiden välinen rajanveto on tuloverotuksen näkökulmasta keskeinen, koska
käyttöomaisuusosakkeisiin liittyvät luovutukset ovat tiettyjen ehtojen täyttyessä ainoa EVL:n
sääntelyn mahdollistama verovapaa luovutuskohderyhmä. Jotta osakkeet voisivat kuulua
käyttöomaisuuteen, niiden tulee olla elinkeinotoiminnan pysyvään käyttöön tarkoitettuja.
Elinkeinotoiminnan käsite ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Myös kirjanpidon keskeisten
asioiden käsittely on huomioitu tutkielmassa, koska kirjanpito toimii pohjana verotettavan
tuloksen laskennassa. EVL:n 54 §:n sääntely luo lisäksi erittäin keskeisen sidonnaisuuden
kirjanpidon ja EVL:n välille. Omaisuuslajien tuloverokohteluun liittyy lisäksi omat
omaisuuslajikohtaiset erityispiirteensä. Lähtökohtaisesti kaikki EVL:n tulot ovat kuitenkin
veronalaisia ja menot vähennyskelpoisia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.
MVL:n soveltamiseen tuloksenlaskennassa. Tutkielmassa käsitellään EVL-tulolähteen
omaisuuslajien verokohtelua yhteisöistä osakeyhtiön ja osuuskunnan osalta. Keskeistä on se,
että niiltä on poistunut vuoden 2020 alusta TVL-tulolähde silloin, kun niitä pidetään EVL 1 §:n 2
momentin tarkoittamina muina yhteisöinä. Niillä voi kuitenkin edelleen olla MVL-tulolähde,
jolloin tutkielmassa on ollut oleellista selvittää EVL:n ja MVL:n soveltamisen välistä rajanvetoa.
EVL kuitenkin on sovellettava tuloverolaki osakeyhtiön ja osuuskunnan osalta pelkästään
yhteisömuodon perusteella, MVL:n osalta näin ei kuitenkaan ole. Siten tuloverotuksen
lähtökohtana on se, että osakeyhtiö ja osuuskunta tulevat EVL:n ja siinä määriteltyjen
omaisuuslajien verotuksen soveltamisen piiriin silloin, kun toimintaa ei katsota MVL:n mukaan
verotettavaksi. Tutkielman tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen ja lähdeaineisto
muodostuu oikeuslähteistä, oikeuskirjallisuudesta ja artikkeleista.
Omaisuuslaji määritellään hyödykkeille pääasiallisen käytön perusteella, eli käytännössä
samanlainen hyödyke voi eri tilanteissa kuulua eri omaisuuslajiin. Hyödykkeen on mahdollista
kuulua ainoastaan yhteen omaisuuslajiin yhdellä kertaa, mutta hyödykkeen omaisuuslaji voi
muuttua esimerkiksi EVL 51 §:n tarkoittamien omaisuuslajisiirtojen myötä. Toisaalta
lainsäädännön tasolla ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, milloin omaisuuslaji muuttuu, mutta
omaisuuslajin hyödykkeen siirtäminen toiseen omaisuuslajiin hyödykkeeksi on siirtyvän määrän
osalta määritelty. Omaisuuslajin muuttumisella voi olla kuitenkin merkittävä vaikutus
verokohteluun, koska omaisuuslajien verokohtelussa on eroavaisuuksia. Omaisuuslajeja ovat
rahoitusomaisuus, vaihto-omaisuus, sijoitusomaisuus, käyttöomaisuus ja vuoden 2020 alusta
lähtien elinkeinoverolakiin on tullut sovellettavaksi kokonaan uusi muun omaisuuden
omaisuuslaji. EVL 12 a §:n mukaista muuta omaisuutta voi olla vain EVL 1 §:n 2 momentin
tarkoittamilla yhteisöillä. Muun omaisuuden säätäminen EVL:n pohjautuu hallituksen esitykseen
eduskunnalle 257/2018 vp. Muuhun omaisuuteen kuuluu sellainen omaisuus, joka ei kuulu
mihinkään EVL:n neljään muuhun omaisuuslajiin.
Luovutusvoittotilanteissa erityisesti käyttöomaisuusosakkeiden ja muun omaisuuden
osakkeiden välinen rajanveto on tuloverotuksen näkökulmasta keskeinen, koska
käyttöomaisuusosakkeisiin liittyvät luovutukset ovat tiettyjen ehtojen täyttyessä ainoa EVL:n
sääntelyn mahdollistama verovapaa luovutuskohderyhmä. Jotta osakkeet voisivat kuulua
käyttöomaisuuteen, niiden tulee olla elinkeinotoiminnan pysyvään käyttöön tarkoitettuja.
Elinkeinotoiminnan käsite ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Myös kirjanpidon keskeisten
asioiden käsittely on huomioitu tutkielmassa, koska kirjanpito toimii pohjana verotettavan
tuloksen laskennassa. EVL:n 54 §:n sääntely luo lisäksi erittäin keskeisen sidonnaisuuden
kirjanpidon ja EVL:n välille. Omaisuuslajien tuloverokohteluun liittyy lisäksi omat
omaisuuslajikohtaiset erityispiirteensä. Lähtökohtaisesti kaikki EVL:n tulot ovat kuitenkin
veronalaisia ja menot vähennyskelpoisia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.