Perusoikeuskollisio - lailla säätäminen sopimuksettomassa tilassa terveydenhuollon palveluissa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsittelen perusoikeuskollision rakennetta ja tähän vaikuttavia tekijöitä. Näkökulmaksi olen valinnut vuoden 2022 ison työmarkkinakysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon sopimuksettomassa tilassa, jossa lainsäätäjä ratkaisi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiyhdistysten työnseisausta koskevan painostustoimien valmistelun ja täytäntöönpanon säätämällä lain välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana (826/2022). Laki hyväksyttiin 19.9.2022 eduskunnassa äänin 109–38 ja se sai odotetun huomionsa Suomen perustuslakiin (731/1999) kirjatun kokoontumis- ja yhdistymisvapauden (13 §) merkityksestä.

Tutkielmassa on ollut tarkoitus selvittää, mitä työtaistelutoimien rajoittaminen lailla säätämällä tarkoittaa sopimuksettomassa tilassa. Tutkielma on rajattu koskemaan terveydenhuollon palveluissa työskenteleviä työsopimussuhteisia sairaanhoito- ja terveydenhoitohenkilökuntaa. Vertailuarvon saavuttamiseksi, on tutkielmassa viitattu myös muihin ammattiryhmiin niin työsopimussuhteissa, kuin virkasuhteissa palveleviin. Mainittakoon, että sallittu työtaistelutoimen asema tässä viitekehyksessä ei ole kaikilta osin vertailukelpoinen muihin työmarkkinahistoriassa koettuihin työtaistelutoimenpiteisiin, koska kyseessä on tärkeä julkisen tehtävän hoitaminen. Tämän vuoksi eivät myöskään kaikki asteittaisesti kiristyvät painostustoimet ole tarkoituksenmukaisia tai oikeasuhtaisia painostustoimenpiteitä työehtosopimusneuvotteluiden jouduttamiseksi.

Työtaistelutoimenpide kohdentuu työntekijän ammattialakohtainen lojaliteettivelvollisuus huomioiden suoraan tai epäsuorasti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaaseen. Tutkimuskysymyksen vaikeustasoa nostaa lisäksi se, että terveydenhuollon työtehtävissä työskentelevää terveydenhuollon ammattihenkilöä koskettava lainsäädäntö on varsin pirstaleinen kokonaisuus.

Tutkielmassa on yhteensä viisi käsittelykappaletta, joiden lisäksi asiaan kuuluvat johtopäätökset. Tutkielmassa käsiteltäviä teemoja ovat tausta ja metodi; jälkivaikutus ja lailla säätäminen; yhteiskunnalliset häiriötilanteen, vähimmäispalvelut ja lex in casu; työtehtävien laiminlyönti ja potilaan oikeuksien turvaamiseksi luotu lainsäädäntö; sekä instrumentaalinen oikeuskäsitys ja jälkivaikutusten arviointi osana perusoikeuskollisioiden hallintaa.

Työmarkkinoita kokonaisuutena tarkastellen kyseessä on lex in casu -tyyppinen mekaaninen ongelmanratkaisu. Totean, että lainsäätäjällä ei potilasta/asiakasta ja työntekijää koskeva lainsäädäntö huomioiden ollut vaihtoehtoista reittiä tilanteen hallitsemiseksi. Tutkielman lopputuloksena totean myös, että yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ei kaikilta osin vastaa ajan hengenmukaista käsitystä kahden perusoikeuskollision kohtaamispaikasta. Ratkaisuehdotuksina muun muassa suojelutyön määritelmän edistämiselle olen nähnyt hoitajamitoituksen portaittaisen nostamisen sekä suojelutyö -määritelmän tarkastelun osana alakohtaista erityislainsäädäntöä.