Makrotaloudellisten julkaisujen vaikutus valuuttaoptioiden implisiittiseen volatiliteettiin

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia, kuinka makrotaloudelliset julkaisut vaikuttavat valuuttaoptioiden implisiittiseen volatiliteettiin, sekä ovatko volatiliteettiodotukset symmetrisiä suhteessa valuuttakurssin muutoksiin. Aiheen idea perustui tutkimuksen vähäisyyteen valuuttamarkkinoilla, sekä uuden vuosituhannen vaihteen jälkeisiin voimakkaasti vaihteleviin markkinoihin, mikä tarjoaa hyvän lähtökohdan perinteisesti rauhallisempien valuuttamarkkinoiden tutkimukselle. Analyysi suoritettiin vuosien 2001−2007 välillä euron, jenin ja punnan implisiittisten volatiliteettien aikasarjoilla. Tutkimuksellinen analyysi perustui teoreettisesti Black-Scholes-Merton optioteoriaan, jossa erityisesti deterministisen volatiliteetin oletus oli tämän tutkimuksen aiheen soveltamisen kannalta keskeinen. Tämän pohjalta perusteltiin implisiittisen volatiliteetin käyttö epävarmuuden mittarina makrotaloudellisten julkaisujen yhteydessä. Implisiittisen volatiliteetin reaktioita tutkittiin regressiomallinnuksella, jossa selittävinä muuttujina käytettiin binaarimuuttujia. Makrotaloudellisten julkaisupäivien merkitystä tutkittiin yleisemmin myös tilastollisilla testeillä. Regressioiden luotettavuuden lisäämiseksi aikasarjojen autokorrelaatiorakennetta analysoitiin diagnostisilla testeillä ja lisättiin tarvittavat autoregressiiviset oletukset. Implisiittisen volatiliteetin reaktiot makrotaloudellisille julkaisuille olivat laajempia kuin aikaisemmassa tutkimuksessa valuuttamarkkinoilla, mikä implikoi valuuttamarkkinoiden seuraavan tarkasti tiettyjä julkaisutapahtumia. Kaksi ensimmäistä tutkimushypoteesia implisiittisen volatiliteetin muuttumisesta julkaisupäivinä ja niiden ulkopuolella saivat melko selvästi tukea, kun taas kolmannelle hypoteesille todisteet volatiliteettiodotusten symmetrisyydestä olivat melko heikkoja. Myös valuuttamarkkinoilla implisiittisestä volatiliteetista näyttäisi löytyvän samankaltainen, erityisesti osakemarkkinoilta tunnettu voimakkaampi suhtautuminen negatiivisiin kohde-etuuden muutoksiin.