”Kompleksinen turvallisuusympäristö vaatii ketterämpää ja läpileikkaavampaa yhteistyötä” : Turvallisuusalan päällystöopiskelijoiden näkemyksiä toimintaympäristön kompleksisuudesta

Abstract

Tässä artikkelissa käsitellään turvallisuusalan päällystöopiskelijoiden näkemyksiä toimintaympäristön kompleksisuudesta. Aineisto tutkimukselle on kerätty loppuvuoden 2019 aikana Maanpuolustuskorkeakoululla, Poliisiammattikorkeakoululla ja Pelastusopistolla soveltaen turvallisuuskahvilamenetelmää aineiston keruussa. Artikkelissa luodaan aluksi katsaus toimintaympäristön kompleksisuuden määrittelyyn turvallisuustutkimuksen kentällä, sekä pohditaan aiempaan tutkimukseen perustuen, millaisia toimintamalleja kompleksisuuden on turvallisuusalalla katsottu edellyttävän. Tämän jälkeen tulosten tarkastelussa puretaan auki aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin sekä kvantifioivaan teemoitteluun perustuen turvallisuusalan päällystöopiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia, ensinnä turvallisuusympäristön kompleksisuudesta sekä toiseksi kompleksisessa toimintaympäristössä hyödynnettävistä toimintamalleista. Turvallisuuskahviloiden osallistujien näkemykset turvallisuustoimintaympäristön kompleksisuudesta osoittautuivat melko yhteneväisiksi suhteessa toisiinsa sekä aiempaan tutkimukseen. Selvä enemmistö tutkimukseen osallistuneista hahmotti toimintaympäristön kompleksiseksi, mutta nähtävissä oli kuitenkin varovaisuutta kompleksisuuden ylikorostumisesta tai sen ajautumisesta pelkkään ”terminologiakikkailuun”. Kompleksisuuden taustalla vaikuttavina tekijöinä korostuivat digitalisaatio, globaali yhteenkietoutuminen sekä uhkien monimuotoistuminen. Suhteessa toimintamalleihin, joita kompleksinen toimintaympäristö mahdollisesti edellyttää, yhteistoiminta nähtiin tärkeäksi kaikissa turvallisuuskahviloissa, mutta esimerkiksi kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin adaptiivisuudesta oltiin selvästi eri mielisiä. Myönteisimmin kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalliin osana kompleksisuuteen vastaamista suhtautuivat Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijat, kun taas sekä Poliisiammattikorkeakoululla että Pelastusopistolla sen toimivuuteen suhtauduttiin kriittisemmin. Vaikuttaakin siltä, että kokonaisturvallisuus näyttäytyy varsin eri tavoin eri turvallisuustoimijoiden arkipäivässä. Viranomaisten yhteistoimintaa sekä adaptiivisuutta haastavana tekijänä koettiin erityisesti lainsäädäntö. Osallistujat nostivat esille myös itseorganisoitumisen merkityksen kompleksisessa toimintaympäristössä toimimisessa. Itseorganisoitumista ei kuitenkaan nähty dikotomisesti vastinparina hierarkioille, vaan korostettiin, että erilaiset keinoyhdistelmät toimivat todennäköisesti parhaiten ja samakin ilmiö voi edellyttää yhtäaikaisesti useita erilaisia päätöksenteko- ja toimintatapoja.