Korkeakoulujen verkko-opetuksen saavutettavuus : Tarkastelussa Vaasan yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunnan käsitykset saavutettavuudesta ja sen soveltamisesta verkko-opetuksessa

Abstract

Yhdenvertaisen verkko-opetuksen toteutumiseksi moninaisten opiskelijoiden tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Eri käyttäjäryhmien huomiointi on nostettu esiin muun muassa Suomen yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014 § 6), jossa todetaan, että koulutuksen järjestäjän on arvioitava toimintansa yhdenvertaisuutta ja kehitettävä sen toteutumista tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Vaasan yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunnan käsityksiä saavutettavuudesta ja sen soveltamisesta verkko-opetuksessa, sillä on oleellista selvittää koulutuksen järjestäjän velvollisuuksien toteutumisen tasoa ja ymmärrystä.

Standardoidusta survey-kyselystä saaduilla vastauksilla selvitettiin henkilökunnan käsityksiä aiheesta ja tarkasteltiin saavutettavuudesta tehdyn tiedotuksen ja koulutuksen löydettävyyttä sekä sen soveltamista verkko-opetusmateriaalissa. Tuloksia esiteltiin tilastollisesti kuvaavan analyysin, graafisten hahmotelmien ja teemoittelun avulla. Vaasan yliopiston saavutettavuustilannetta verrattiin vuonna 2018 OHO!-hankkeessa selvitettyyn korkeakoulujen tilanteeseen, Vaasan yliopiston ohjeistukseen sekä saavutettavuuskriteeristöihin. Tulosten, vertailun ja pohdinnan avulla eriteltiin kehitystoimenpiteitä saavutettavan verkko-opetuksen varmistamiseksi.

Henkilökunta tiesi saavutettavuudesta ja kuvaili sitä paljolti digitaalisen saavutettavuuden keinoin. Tiedotuksessa oli kuitenkin haasteita: vastaajilla oli epätietoisuutta yliopiston linjauksista sekä tarjotuista palveluista. Tarjotun teorian ja koulutuksen soveltaminen verkko-opetusmateriaaliin käytännössä nousi haasteeksi. Kohderyhmä oli motivoitunut ottamaan saavutettavuuden huomioon verkko-opetuksessaan ja teki töitä asian eteen, joskin toteutuminen tapahtui varsin eri osaamistasoilla. Tutkimustulokset jakoivat vastaajia etenkin tiedotuksen ja koulutuksen onnistumisen osalta. Tutkimus- ja opetushenkilökunta keskittyi kuitenkin vahvasti kehitysorientoituvaan näkökulmaan, vaikka kritiikkiä esitettiinkin. Suurimpina kehityskohtina olivat tiedotus, koulutus ja ohjeet. Analyysissa havaittiin tarve ytimekkäälle, systemaattiselle ja kohdennetulle tiedotukselle, jotta tiukkojen resurssien puitteissa opettajat ehtivät sisäistämään asian. Koulutuksen osalta tarvittaisiin verkko-opetukseen rajautuvaa koulutusta, jotta teorian yhdistäminen käytäntöön helpottuu. Ohjeistuksessa kaivattiin selkeitä pelisääntöjä ja konkreettisia työohjeita.

Verkko-opetuksen saavutettavuudesta huolehtiminen on korostunut koronapandemian ja lainsäädännön päivittymisen myötä kaikille Suomen korkeakouluille. Muut korkeakoulut voivat hyötyä tästä tutkimuksesta suhteuttamalla myös omaa tilannettaan kokonaisuuteen ja inspiroitumalla kehitysideoista. Tulevaisuudessa seurantatutkimuksen lisäksi aiheesta voitaisiin laajentaa tutkimusta esimerkiksi muihin yliopistoihin sekä opiskelijoihin tai keskittyä opetukseen kokonaisvaltaisemmin ja käsitellä saavutettavuutta laajemman käsitteen määrittelyn avulla.