Kasvatuskeinojen ja rajoitustoimenpiteiden häilyvä ero lastensuojelulaitoksissa : Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen

Abstract

Suomalaisissa lastensuojelulaitoksissa on ilmennyt ylimpien laillisuusvalvojien ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä, vakavia lasten perus- ja ihmisoikeusrikkomuksia, lainvastaista menettelyä rajoitustoimenpiteissä, sekä epäselvyyttä tavanomaisten kasvatuskeinojen ja perusoikeuksiin kajoavien rajoitustoimenpiteiden välisessä rajanvedossa. Lapsiin kohdistuneet toimet ovat olleet rangaistuksenluonteisia, alentavia ja nöyryyttäviä, sekä ihmisarvoista kohtelua koskevan vaati-muksen vastaisia. Rajoitustoimenpiteiden osalta ei olla osattu ottaa huomioon perus- ja ihmisoi-keusrajoituksiin liittyviä vaatimuksia välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Tutkimuskysymys on; miten kasvatuskeinot eroavat rajoitustoimenpiteistä, voimassa olevan sään-telyn mukaan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on löytää vastaus tutkimusongelmaan, tarkastelemalla kansainvälisistä sopimuksista johtuvaa sääntelyä sekä kotimaisia säädöksiä, niin perustuslain- kuin alemman asteisten lakien osalta, sekä arvioimalla oikeuksien toteutumista ratkaisukäytännön valossa. Tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka, joka tulkitsee ja systematisoi voimassa olevaa oikeut-ta. Tutkimuskysymykseen vastataan oikeusdogmaattisella menetelmällä, joka selventää vallitse-vaa oikeustilaa ja normien toteutumista, sekä arvioi niitä oikeuskäytäntöä ja ylimpien lainvalvo-jien ratkaisuja vasten. Normien, ja niiden välisten keskinäisten suhteiden lisäksi, merkitystä on oikeusperiaatteilla. Systematisoinnin apuna käytetään perus- ja lapsioikeudellista oikeuskirjalli-suutta. Kasvatuskeino on lastensuojelulaitoksen henkilöstön lapselle tarjoamaa, kotikasvatukseen rin-nastettavaa kasvatusta, jolla tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä. Rajoitustoimenpide sen sijaan perustuu lastensuojelulakiin, ja sen tarkoituksena on turvata sijaishuollon toteutuminen, sekä varmistaa lapsen tai toisen henkilön turvallisuus silloin, kun tilanne välttämättä edellyttää rajoit-tamista. Lasta koskevassa päätöksenteossa on keskeistä lapsen etu, mikä edellyttää ratkaisuvaih-toehtojen punnintaa siten, että valittavaksi tulee lapsen kannalta paras ratkaisu. Lapsen edun ensisijaisuus on lapsioikeuden tärkein periaate, ja lisäksi lasta tulee kasvattaa hänen ihmisarvo-aan kunnioittavalla tavalla, joka kieltää kaiken epäinhimillisen ja halventavan kohtelun. Vuonna 2020 voimaan astuneessa lastensuojelulain lakimuutoksessa, lastensuojelulain rajoitus-toimenpiteitä on täsmennetty entisestään, sekä kirjattu kokonaan uutta sääntelyä. Lakimuutok-sen tavoitteena on ollut vetää rajaa kasvatuskeinojen ja rajoitustoimenpiteiden välille, sekä vah-vistaa lapsen oikeutta ihmisarvoiseen kohteluun, ja korostaa perusoikeusrajoituksiin liittyviä suh-teellisuus- ja välttämättömyysvaatimuksia. Tutkimustulosten perusteella perusoikeuskollisiot, sekä kasvatuskeinojen ja rajoitustoimenpitei-den häilyvä ero, ovat omiaan luomaan haasteita lapsen oikeuksien toteutumiselle. Valvonnalla on valtava merkitys oikeuksien toteutumisessa, ja sen viime aikoina aikaansaama julkisuus on lisännyt lasten tietoisuutta oikeuksistaan, vaikka sen ei voidakaan katsoa olevan vielä riittävällä tasolla. Laitosten henkilöstölle haasteita aiheuttaa lasten moninaistuneet ongelmat, joiden rat-kaisemiseen ei riitä pelkkä perinteinen kasvatus ja huolenpito. Tarvitaan vahvaa osaamista ja ammattitaitoa vaativaa apua, johon on syytä panostaa nykyistä enemmän.