Haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikkamenettelyn erityispiirteet
Järvi, Jenna Elina (2020-12-19)
Järvi, Jenna Elina
19.12.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201219101484
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201219101484
Tiivistelmä
Haavoittuvassa asemassa olevat turvapaikanhakijat ovat kaikkein heikoimmassa asemassa turvapaikkamenettelyssä verrattuna muihin turvapaikanhakijoihin. Haavoittuvuus on tilanteesta
riippuvaista, jolloin kyse on turvapaikanhakijan lähtömaan tai matkareitin olosuhteista tai henkilön yksilöllisistä haavoittuvaisuuteen viittaavista piirteistä. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvat ihmiset, joiden ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä ja huomiota, koska
he ovat normaalia alttiimpia ihmisoikeusloukkauksille. Vastaanottodirektiivin 21 artiklan mukaan haavoittuvassa asemassa olevia ovat kidutuksen, psyykkisen tai seksuaalisen väkivallan uhrit, alaikäiset, yksinhuoltajat, ihmiskaupan uhrit, vakavasti sairaat ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät henkilöt.
Haavoittuva asema ja siitä johtuva erityistarpeiden tunnistaminen edellyttävät asioiden yksilöllistä selvittämistä kohtuullisessa ajassa asian vireille tulon jälkeen. Hakijan erityistarpeiden huomioimista toteutetaan koko turvapaikkaprosessin ajan. Haavoittuva asema ei kuitenkaan pelkästään aseta edellytyksiä erityisen tuen tai palveluiden tarpeelle, vaan hakijan tuen, hoidon ja
palveluiden tarvetta arvioidaan koko ajan prosessin eri vaiheissa. Haavoittuvien turvapaikanhakijoiden tehokas tunnistaminen on osoittautunut Suomessa ongelmaksi ja etenkin ihmiskaupan
uhreina olevien lasten ja nuorten tunnistaminen on hankalaa. Suomessa merkittävä osa lapsista
jää tunnistamatta ihmiskaupan uhreiksi eikä heitä ymmärretä ohjata uhrien auttamisjärjestelmään.
Turvapaikkapuhuttelun tarkoituksena on selvittää ulkomaalaislain 97 §:n mukaisesti hakijan perusteet häneen kohdistuneesta vainosta tai oikeudenloukkauksista tai niiden uhista. Lähtökohtana haavoittuvan turvapaikanhakijan turvapaikkapuhuttelussa on, että puhuttelija on koulutettu kohtaamaan haavoittuvassa asemassa olevia, kuten lapsia. Puhuttelijan on erityisesti kiinnitettävä huomiota hakijan ikään, kehitystasoon sekä hänen henkisen hyvinvointinsa tasoon.
Haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien turvaamisen kannalta negatiivisin muutos tapahtui
vuoden 2016 ulkomaalaislain muutosten myötä. Oikeudellisen avustajan läsnäololle asetettiin
erityisen painavaa syytä edellyttävät ehdot. Kaikki turvapaikanhakijat, myöskään kaikki haavoittuvassa asemassa olevat, eivät enää ole oikeutettuja ilmaiseen oikeusapuun eikä avustajan läsnäolo ole enää pääsääntönä turvapaikkapuhutteluissa. Ainoastaan Suomeen yksi tulleilla alaikäisillä turvapaikanhakijoilla on automaattisesti oikeus saada oikeudellinen avustaja mukaan turvapaikkapuhutteluun.
Tutkimukseni on julkisoikeudellinen tutkimus ja sen keskiössä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka.
Lähdeaineistoni koostuu oikeuskirjallisuudesta, lain esitöistä, laeista, artikkeleista, raporteista ja
oikeustapauksista.
riippuvaista, jolloin kyse on turvapaikanhakijan lähtömaan tai matkareitin olosuhteista tai henkilön yksilöllisistä haavoittuvaisuuteen viittaavista piirteistä. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvat ihmiset, joiden ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä ja huomiota, koska
he ovat normaalia alttiimpia ihmisoikeusloukkauksille. Vastaanottodirektiivin 21 artiklan mukaan haavoittuvassa asemassa olevia ovat kidutuksen, psyykkisen tai seksuaalisen väkivallan uhrit, alaikäiset, yksinhuoltajat, ihmiskaupan uhrit, vakavasti sairaat ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät henkilöt.
Haavoittuva asema ja siitä johtuva erityistarpeiden tunnistaminen edellyttävät asioiden yksilöllistä selvittämistä kohtuullisessa ajassa asian vireille tulon jälkeen. Hakijan erityistarpeiden huomioimista toteutetaan koko turvapaikkaprosessin ajan. Haavoittuva asema ei kuitenkaan pelkästään aseta edellytyksiä erityisen tuen tai palveluiden tarpeelle, vaan hakijan tuen, hoidon ja
palveluiden tarvetta arvioidaan koko ajan prosessin eri vaiheissa. Haavoittuvien turvapaikanhakijoiden tehokas tunnistaminen on osoittautunut Suomessa ongelmaksi ja etenkin ihmiskaupan
uhreina olevien lasten ja nuorten tunnistaminen on hankalaa. Suomessa merkittävä osa lapsista
jää tunnistamatta ihmiskaupan uhreiksi eikä heitä ymmärretä ohjata uhrien auttamisjärjestelmään.
Turvapaikkapuhuttelun tarkoituksena on selvittää ulkomaalaislain 97 §:n mukaisesti hakijan perusteet häneen kohdistuneesta vainosta tai oikeudenloukkauksista tai niiden uhista. Lähtökohtana haavoittuvan turvapaikanhakijan turvapaikkapuhuttelussa on, että puhuttelija on koulutettu kohtaamaan haavoittuvassa asemassa olevia, kuten lapsia. Puhuttelijan on erityisesti kiinnitettävä huomiota hakijan ikään, kehitystasoon sekä hänen henkisen hyvinvointinsa tasoon.
Haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien turvaamisen kannalta negatiivisin muutos tapahtui
vuoden 2016 ulkomaalaislain muutosten myötä. Oikeudellisen avustajan läsnäololle asetettiin
erityisen painavaa syytä edellyttävät ehdot. Kaikki turvapaikanhakijat, myöskään kaikki haavoittuvassa asemassa olevat, eivät enää ole oikeutettuja ilmaiseen oikeusapuun eikä avustajan läsnäolo ole enää pääsääntönä turvapaikkapuhutteluissa. Ainoastaan Suomeen yksi tulleilla alaikäisillä turvapaikanhakijoilla on automaattisesti oikeus saada oikeudellinen avustaja mukaan turvapaikkapuhutteluun.
Tutkimukseni on julkisoikeudellinen tutkimus ja sen keskiössä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka.
Lähdeaineistoni koostuu oikeuskirjallisuudesta, lain esitöistä, laeista, artikkeleista, raporteista ja
oikeustapauksista.