Nuoret, ympäristö ja ilmastonmuutos : Ekoutopioista ympäristöemansipoitumiseen
Taipale, Tiina (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201218101471
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201218101471
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on aiheena polttavan ajankohtainen kompleksinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tieteilijöillä ei ole esittää yhtä oikeaa, patentoitua ratkaisua. Ilmastonmuutoksen etenemisen ennustaminen on vaikeaa, ja myös sen paikallisten vaikutusten hahmottaminen monimutkaista. Tästä syystä ilmiö aiheuttaa suurta hätää ja ahdistusta erityisesti nuorissa, jotka pyrkivät antisipoimaan tulevaisuuttaan vaikuttamalla päätöksentekijöihin ja muuttamalla käyttäytymistään ympäristöystävällisemmäksi ilman varmuutta toimiensa vaikuttavuudesta.
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten nuoret hahmottavat ilmastonmuutosta ja tulevaisuuden asuinympäristöjään utooppisen ajattelun kautta. Lisäksi tutkin sitä, millä tavoin nuoret kokevat voivansa vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja asuinympäristöjensä kehittämiseen. Etsin mahdollisia tekijöitä, jotka edistävät tai estävät nuorten osallistumista sekä selvitän, millaiset rakenteet tukevat nuorten osallistumista asuinympäristöjensä kehittämiseen ilmastonmuutosnäkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu utooppisen ajattelun hyödyntämiseen metodina aluekehittämisessä. Jotta utooppista ajattelua voidaan fasilitoida nuorissa, on luotava rakenteita, joiden kautta nuoret voivat vaikuttavasti antisipoida tulevaisuutta, valtaistua ja löytää toiveikkaan, kehitystä tukevan näkökulman tulevaisuuteen, ilmastonmuutokseen ja asuinympäristöihin. Nimitän tätä toiveikkuuden tilaa tutkimuksessani ympäristöemansipoitumiseksi.
Tutkimuksen aineistonkeruumetodina käytin eläytymismenetelmää keräten nykyisiltä ja entisiltä nuorisovaltuutetuilta tulevaisuuteen sijoittuvia eläytymistarinoita. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty narratiivista analyysia. Olen tehnyt narratiivista analyysia rakentamalla sirpaleisista eläytymistarinoista kokonaisuuksia peilaten niitä teoriaan.
Tutkielmani johtopäätelminä esitän, että nuorten kuva tulevaisuuden asuinympäristöistä, niiden muuttumisesta ja muutokseen vaikuttavista tekijöistä on hyvin fragmentoitunut. Nuorilla ei ole kovin selkeää näkemystä siitä, miten he pystyvät vaikuttamaan tulevaisuuden asuinympäristöihin. Vaikuttamista mahdollistavien rakenteiden luomisen merkitys korostuu.
Vaikka ilmastonmuutokseen liittyvän relevantin tiedon viestiminen on hyvä liittää paikalliseen kontekstiin, ja käytännön arkielämän toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi tapahtuvat paikkaperustaisesti, on olennaista huomata, että yhteisöllisyys ja osallisuus ilmastonmuutoksen suhteen eivät välttämättä toteudu paikkaperustaisesti, vaan ylipaikallisissa verkostoissa, hankkeissa ja järjestötoiminnassa. Tutkimuksen empiirinen aineisto on suhteellisen pieni näyte, mutta sen perusteella nuorisovaltuustotoiminnalla ei ole tällä hetkellä roolia paikallisten tai kansallisten ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävien politiikoiden ja strategioiden luomisessa.
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten nuoret hahmottavat ilmastonmuutosta ja tulevaisuuden asuinympäristöjään utooppisen ajattelun kautta. Lisäksi tutkin sitä, millä tavoin nuoret kokevat voivansa vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja asuinympäristöjensä kehittämiseen. Etsin mahdollisia tekijöitä, jotka edistävät tai estävät nuorten osallistumista sekä selvitän, millaiset rakenteet tukevat nuorten osallistumista asuinympäristöjensä kehittämiseen ilmastonmuutosnäkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu utooppisen ajattelun hyödyntämiseen metodina aluekehittämisessä. Jotta utooppista ajattelua voidaan fasilitoida nuorissa, on luotava rakenteita, joiden kautta nuoret voivat vaikuttavasti antisipoida tulevaisuutta, valtaistua ja löytää toiveikkaan, kehitystä tukevan näkökulman tulevaisuuteen, ilmastonmuutokseen ja asuinympäristöihin. Nimitän tätä toiveikkuuden tilaa tutkimuksessani ympäristöemansipoitumiseksi.
Tutkimuksen aineistonkeruumetodina käytin eläytymismenetelmää keräten nykyisiltä ja entisiltä nuorisovaltuutetuilta tulevaisuuteen sijoittuvia eläytymistarinoita. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty narratiivista analyysia. Olen tehnyt narratiivista analyysia rakentamalla sirpaleisista eläytymistarinoista kokonaisuuksia peilaten niitä teoriaan.
Tutkielmani johtopäätelminä esitän, että nuorten kuva tulevaisuuden asuinympäristöistä, niiden muuttumisesta ja muutokseen vaikuttavista tekijöistä on hyvin fragmentoitunut. Nuorilla ei ole kovin selkeää näkemystä siitä, miten he pystyvät vaikuttamaan tulevaisuuden asuinympäristöihin. Vaikuttamista mahdollistavien rakenteiden luomisen merkitys korostuu.
Vaikka ilmastonmuutokseen liittyvän relevantin tiedon viestiminen on hyvä liittää paikalliseen kontekstiin, ja käytännön arkielämän toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi tapahtuvat paikkaperustaisesti, on olennaista huomata, että yhteisöllisyys ja osallisuus ilmastonmuutoksen suhteen eivät välttämättä toteudu paikkaperustaisesti, vaan ylipaikallisissa verkostoissa, hankkeissa ja järjestötoiminnassa. Tutkimuksen empiirinen aineisto on suhteellisen pieni näyte, mutta sen perusteella nuorisovaltuustotoiminnalla ei ole tällä hetkellä roolia paikallisten tai kansallisten ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävien politiikoiden ja strategioiden luomisessa.