Eräsanaston erikoiskielisyys ja muuttuvat merkitykset
Jylhä, Juuso (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani eräsanaston erityispiirteitä ja niiden muutoksia viimeisten 140 vuoden aikana. Selvitän miten eräsanaston erikoiskielisyys ja eräperinteen kulttuuriset muutokset ovat vaikuttaneet eräkirjallisuuteemme eli eräkirjailijoihin ja heidän tuotantoonsa. Hypoteesini on, että sanastolliset ja tyylilliset muutokset voi hyvin havaita eräkirjailijoiden tuotannossa. Tarkastelen muutoksia lähtökohtaisesti sanatasolla, jolla lähden liikkeelle eräsanaston erikoiskielisyydestä ja semantiikasta. Lisäksi tutkin eräsa-nojen kokonaismerkitysten muutoksia eri eräkirjailijoiden välillä.
Aineistoni olen kerännyt seuraavista teoksista: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä 1997 (1870), Juhani Ahon Lastut IV 1953, V 1954 sekä Lohilastuja ja kalakaskuja 1956, Pentti H. Tikkasen Eräelämyksiä lapista 1978, eräantologia Kitisen Kontio 1989; Seppo Hyytinen, Aini Tahvanaisen Sopulien yö ja muita erätarinoita 1990 sekä antologiat Erämaailma 1999–2000 ja 2003–2004. Aineistoni avulla vertailen kielen eri varianttien käyttöä erilaisissa teksteissä. Mielenkiintoista nimittäin on, milloin kirjailija käyttää murretta osana erätekstiään ja milloin hän turvautuu yleiskieliseen ulkoasuun. Tässä tutkimuksessa yhdistän kaksi kiinnostukseni kohdetta, nimittäin eräkirjallisuuden erikoiskielisyyden ja eräsanaston semantiikan.
Teoreettisena viitekehyksenäni on eräsanojen etymologian ja semantiikan analyysi. Näkökulmani aineistoon on lingvistinen ja hermeneuttinen. Tutkimukseni on pääosin kvalitatiivista, mutta tarpeellisilta ja täydentäviltä osiltaan myös kvantitatiivista. Tutkimusmetodinani on dialektinen induktio eli vertailen aineistoa ja lähteitä toisiinsa sekä pyrin tutkimusaineistoni pohjalta kokoamaan havaitsemani tulokset yhteen.
Yksittäisistä substantiiveista karhu vaikutti saaneen eniten synonyymeja, kuten Hyytiäisen erauspoika (eli 1-vuotias karhu), Kiven kivi, kontio, peto, ruokavieras ja vihollinen sekä Tikkasen nalle, otso ja (ihme)saalis. Lohestakin löytyi muutamia sangen osuvia ilmauksia, kuten Ahon mullonen tai veden valio. Verbeistä yleisimpiä olivat ottaa ja saada eri muodoissaan ja yhteyksissään. Yleisesti voisi sanoa, että erilaisia apuverbejä oli eräteksteissä varsin runsaasti, mutta kuitenkin päällimmäisinä mieleen jäivät erilaiset murteellissävytteiset tai osin vanhentuneetkin sanat: näre, sippiukko, meuruta ja varrota.
Aineistoni olen kerännyt seuraavista teoksista: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä 1997 (1870), Juhani Ahon Lastut IV 1953, V 1954 sekä Lohilastuja ja kalakaskuja 1956, Pentti H. Tikkasen Eräelämyksiä lapista 1978, eräantologia Kitisen Kontio 1989; Seppo Hyytinen, Aini Tahvanaisen Sopulien yö ja muita erätarinoita 1990 sekä antologiat Erämaailma 1999–2000 ja 2003–2004. Aineistoni avulla vertailen kielen eri varianttien käyttöä erilaisissa teksteissä. Mielenkiintoista nimittäin on, milloin kirjailija käyttää murretta osana erätekstiään ja milloin hän turvautuu yleiskieliseen ulkoasuun. Tässä tutkimuksessa yhdistän kaksi kiinnostukseni kohdetta, nimittäin eräkirjallisuuden erikoiskielisyyden ja eräsanaston semantiikan.
Teoreettisena viitekehyksenäni on eräsanojen etymologian ja semantiikan analyysi. Näkökulmani aineistoon on lingvistinen ja hermeneuttinen. Tutkimukseni on pääosin kvalitatiivista, mutta tarpeellisilta ja täydentäviltä osiltaan myös kvantitatiivista. Tutkimusmetodinani on dialektinen induktio eli vertailen aineistoa ja lähteitä toisiinsa sekä pyrin tutkimusaineistoni pohjalta kokoamaan havaitsemani tulokset yhteen.
Yksittäisistä substantiiveista karhu vaikutti saaneen eniten synonyymeja, kuten Hyytiäisen erauspoika (eli 1-vuotias karhu), Kiven kivi, kontio, peto, ruokavieras ja vihollinen sekä Tikkasen nalle, otso ja (ihme)saalis. Lohestakin löytyi muutamia sangen osuvia ilmauksia, kuten Ahon mullonen tai veden valio. Verbeistä yleisimpiä olivat ottaa ja saada eri muodoissaan ja yhteyksissään. Yleisesti voisi sanoa, että erilaisia apuverbejä oli eräteksteissä varsin runsaasti, mutta kuitenkin päällimmäisinä mieleen jäivät erilaiset murteellissävytteiset tai osin vanhentuneetkin sanat: näre, sippiukko, meuruta ja varrota.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]