Mitä puhumme pelistä? Salibandyjoukkueen yhteisöllisyyden rakentuminen vuorovaikutuksessa
Kittilä, Ilkka Hermanni (2020-04-20)
20.04.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019471
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019471
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkitaan yhteisöllisyyden rakentumista salibandyjoukkueen vuoro-vaikutuksessa. Analyysi avaa erilaisia tapoja, joilla joukkue kommunikoi harjoitus-tapahtumissaan sekä sitä, miten nuo vuorovaikutuskeinot rakentavat yhteisöllisyyttä ryhmän sisällä.
Aineistona käytetään videomateriaalia kahden Salibandyliigajoukkueen, SPV:n ja Happeen, harjoitustapahtumien vuorovaikutustilanteista. Aineisto käsittää yhteensä neljän harjoitustapahtuman aikana kuvatut vuorovaikutustilanteet.
Aineistoa tarkastellaan vuorovaikutuksen tutkimusta menetelmänä käyttäen. Salibandya lajina on tutkittu tieteellisesti vähän, eikä salibandyjoukkueita ole tutkittu vuoro-vaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta aiemmin. Lähestymistapa onkin juuri siksi monipuolinen ja käsittelee kohdejoukkueiden viestintää laajasti.
Tutkielman keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat sosiaalinen, multimodaalinen ja institutionaalinen vuorovaikutus, sekä luonnollisesti yhteisöllisyys. Analyysissa nostetaan esille tärkeimmät vuorovaikutustavat, joiden kautta joukkueen yhteisöllisyys rakentuu. Yhteisöllisyyttä tarkastellaan spesifisti joukkueurheilun ja salibandyn konteksteissa.
Tutkielman johtopäätöksissä tulkitaan salibandyjoukkueen yhteisöllisyyden rakentuvan vuorovaikutuksessa yhteisestä toiminnasta ja sen koordinoinnista. Joukkuekohtainen käsitteistö ja peliä koskeva vuorovaikutus luovat yhteistä ja muita poissulkevaa ymmärrystä. Vuorovaikutuksen suuntautuminen rakentaa yhteisen uppoutuneisuuden tilan, joka edesauttaa yhteisöllisyyden syntymistä. Vuorovaikutuksen tyyli puolestaan on tasa-arvoista instituution erilaisista rooleista huolimatta.
Aineistona käytetään videomateriaalia kahden Salibandyliigajoukkueen, SPV:n ja Happeen, harjoitustapahtumien vuorovaikutustilanteista. Aineisto käsittää yhteensä neljän harjoitustapahtuman aikana kuvatut vuorovaikutustilanteet.
Aineistoa tarkastellaan vuorovaikutuksen tutkimusta menetelmänä käyttäen. Salibandya lajina on tutkittu tieteellisesti vähän, eikä salibandyjoukkueita ole tutkittu vuoro-vaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta aiemmin. Lähestymistapa onkin juuri siksi monipuolinen ja käsittelee kohdejoukkueiden viestintää laajasti.
Tutkielman keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat sosiaalinen, multimodaalinen ja institutionaalinen vuorovaikutus, sekä luonnollisesti yhteisöllisyys. Analyysissa nostetaan esille tärkeimmät vuorovaikutustavat, joiden kautta joukkueen yhteisöllisyys rakentuu. Yhteisöllisyyttä tarkastellaan spesifisti joukkueurheilun ja salibandyn konteksteissa.
Tutkielman johtopäätöksissä tulkitaan salibandyjoukkueen yhteisöllisyyden rakentuvan vuorovaikutuksessa yhteisestä toiminnasta ja sen koordinoinnista. Joukkuekohtainen käsitteistö ja peliä koskeva vuorovaikutus luovat yhteistä ja muita poissulkevaa ymmärrystä. Vuorovaikutuksen suuntautuminen rakentaa yhteisen uppoutuneisuuden tilan, joka edesauttaa yhteisöllisyyden syntymistä. Vuorovaikutuksen tyyli puolestaan on tasa-arvoista instituution erilaisista rooleista huolimatta.