Laajojen hyvinvointikertomusten tiedontuotanto Uudenmaan kunnissa

Abstract

Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan vastuulla. Julkisen vallan tulee edistää väestön terveyttä, ja Suomen voidaan nähdä menestyneen terveyden edistämisessä hyvin sijoittuessaan kerta toisensa jälkeen kärkeen hyvinvoinnin ja onnellisuuden kansainvälisessä vertailussa. Jokaisella aikuisella on vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnistaan, mutta kunnan lakisääteisenä velvollisuutena on osoittaa riittävästi voimavaroja väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Kunnan tulee seurata asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä vuosittain, ja kunnan tulee valmistella kerran valtuustokaudessa laaja hyvinvointikertomus. Laaja hyvinvointikertomus on tietoon perustuva kuntajohtaminen työväline, joka kokoaa kuvauksen kunnan ja kuntalaisten hyvinvoinnin tilasta määritellyn seurantakauden ajalta. Laaja hyvinvointikertomus tulee laatia eri hallinnonalojen yhteistyössä, ja parhaimmillaan se toimii kunnan strategiatyön, palvelujen ja toimien suunnittelun, arvioinnin, raportoinnin ja päätöksenteon tukena. Laaja hyvinvointikertomus kokoaa eri tietolähteistä muun muassa laaja-alaista tilasto, - tutkimus, - ja kokemusperäistä tietoa kunnan ja kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä niihin yhteydessä olevista tekijöistä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Uudenmaan kuntien laajojen hyvinvointikertomusten tiedon kokoamista, tiedon lajeja ja tiedon kokoamisen poikkihallinnollisuutta. Teoreettinen viitekehys nojautui tiedon eri lajeihin ja tietojohtamisen kautta hyvinvointitiedolla johtamiseen. Tutkimuksessa avattiin myös hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen käsitettä sekä kunnan vastuita hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Tutkimuksessa painotettiin tiedon johtamista ja tiedolla johtaminen rajattiin jatkotutkimuksen aiheeksi.

Tutkimuksen aineisto koostui 12:sta Uudenmaan kunnan laajasta hyvinvointikertomuksesta, jotka olivat hyväksytty kunnanvaltuustossa kuluvalla valtuustokaudella. Tutkimus oli laadullinen ja aineistosta toteutettiin dokumenttianalyysi. Dokumenttianalyysin mahdollistaessa myös kvantitatiivisen analyysin, joten tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi määrällistä analyysia.

Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittivat, että Uudenmaan kuntien hyvinvointikertomukset tehdään pääsääntöisesti poikkihallinnollisissa työryhmissä. Järjestöjen ja muiden sidosryhmien osallistaminen osana hyvinvointikertomuksen laadintaa on toistaiseksi selvästi vähäisempää. Hyvinvointikertomukset sisälsivät runsaasti eksplisiittistä tietoa, jota oli koostettu enimmäkseen valtakunnallisista tietokannoista ja tilastoista. Kokemuksellisen tiedon osuus oli myös huomattava, 45 % kaikesta hyvinvointitiedosta. Kokemuksellinen tieto oli koostettu lähtökohtaisesti kuntien eri kyselyistä, mutta kokemuksellinen tieto toi myös tutkimuksellista tietoa hyvinvointikertomuksiin.

Tietoa koostettiin pääsääntöisesti ulkoisista tietovarannoista ja sisäiset tietolähteet koostuivat pääasiallisesti kunnassa tehdyistä kyselyistä. Laajojen hyvinvointikertomuksien tietopohjassa ja monipuolisessa tiedon koostamisessa oli selkeitä kuntakohtaisia eroja.