Johtamisen työtapojen vaikutus virheenhallintaan turvallisuuskriittisissä työympäristöissä : hierarkkinen ja jaettu johtaminen pelastuslentotoiminnassa, erikoissairaanhoidossa ja meripelastuksessa

Abstract

Turvallisuuskriittisissä organisaatioissa pyritään jatkuvasti toiminnan virheettömyyteen, tehokkuuteen ja turvallisuuteen. Nykyaikaisissa toimintaympäristöissä toimintaa haastavat teknisten järjestelmien monimutkaisuus ja nopea kehitys, työhön käytettävissä olevan ajan rajallisuus sekä organisaatioiden itsensä asettamat ja ulkoisten olosuhteiden aiheuttamat kasvavat vaatimukset. Virheenhallinnan kehittämistyö ei tule koskaan valmiiksi, koska ”maali tavallaan liikkuu” edellämme. Inhimilliseen toimintaan liittyy aina haavoittuvuuksia, jotka syntyvät yksilöiden rajallisesta suorituskyvystä, ryhmätyön haasteista ja eri järjestelmien toimivuudesta. Johtamalla työtä ja työryhmiä tehokkaasti, virheenhallintaa voidaan aina kuitenkin parantaa. Johtaminen on yksi tärkeimmistä ei-teknisistä taidoista, jonka avulla työryhmän kaikki resurssit saadaan käytettyä optimaalisella tavalla hyödyksi, virheitä voidaan välttää, havaita ja vähentää niiden haitallisia jälkiseurauksia.

Tämän vertailevan tutkimuksen kohteena on hierarkkisen ja jaetun johtamisen työtapojen vaikutus virheenhallintaan pelastuslentotoiminnassa, erikoissairaanhoidossa ja meripelastuksessa. Organisaatioiden lisäksi vertailen myös työryhmien johtajien ja alaisten näkökulmien samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia johtamiseen sekä virheenhallintaan liittyen. Tämän tiedon avulla eri henkilöstöryhmiä voidaan saattaa lähemmäksi toisiaan virheenhallinnan onnistumiseksi paremmin.

Käytin tutkimuksessani laajasti tutkimustietoa turvallisuuskriittisistä työympäristöistä, johtamisesta ja virheenhallinnasta. Jotta kausaalisuhteiden tunnistaminen oli mahdollista, kaikkien näiden kokonaisuuksien käsitteleminen oli välttämätöntä. Yhdistin tutkimuksessa vertailevan tutkimusotteen sekä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Empiirinen tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla etulinjan työryhmien työntekijöitä sekä toteuttamalla puolistrukturoitu kyselytutkimus kohdeorganisaatioissa.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on se, että virheenhallinnan optimointi vaatii hierarkkisen ja jaetun johtamisen työtapojen taitavaa vaihtelua. Johtajan vaativana tehtävänä on työtavan valinta muun muassa työryhmän kasvuvaiheen, vallitsevan tilanteen, työn kohteen ja omien valmiuksiensa perusteella. Jotta virheenhallinnassa voitaisiin onnistua mahdollisimman hyvin, kaikkia työntekijöitä pitäisi kouluttaa työryhmätyöskentelyn ja virheenhallinnan käytännöissä teknisten taitojen lisäksi. Tässä onnistuminen vaatii taloudellisia resursseja ja myös organisaation johdon sitoutumisen asiaan. Jokaisessa turvallisuuskriittisessä työympäristössä pitää pyrkiä lisäämään henkilökunnan keskinäistä luottamusta, vuorovaikutteisuutta ja arvostusta, jotta virheitä voidaan estää ja niiden haitallisia jälkiseurauksia vähentää. Johtaminen toteutuu aina yhteistyössä kaikkien työryhmän jäsenten kanssa. Siksi organisaation kehittyminen virheenhallinnassa vaatii sekä johtajien että alaisten samanaikaista oppimista.