Oman vakituisen asunnon verovapaa luovutusvoitto

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan oman vakituisen asunnon luovutusvoiton verovapautta henkilöverotuksessa. Oman vakituisen asunnon luovutusvoiton verovapautta säännellään tuloverolain 48 § 1 momentin 1 kohdassa, 2 momentissa ja 3 momentissa. Tarkastelun kohteena on etenkin sellaiset erityistilanteet, jotka koskevat rakennuspaikan tai rakennuspaikalla sijaitsevien muiden kuin omassa vakituisessa asuinkäytössä olevien rakennusten luovutusta sekä vastikkeettomasti tai osittain vastikkeellisesti saadun asunnon luovutusta verovapaasti tuloverolain näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on myös luovutusvoittoa tuottavan toiminnan arviointi siitä näkökulmasta, milloin elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä sisältäviin ja etenkin oman vakituisen asunnon luovutusta koskeviin tilanteisiin voidaan edelleen soveltaa tuloverolakia.

Tämä tutkielma toimii soveltamisohjeena tuloverolain 48 §:n tarkoittaman verovelvollisen tai hänen perheensä vakituista asuntoa koskevan luovutusvoiton verovapauden rajatilanteita tulkittaessa. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, eli asunnon luovutusvoiton verovapautta tutkitaan lainopillisesta näkökulmasta. Tutkielma on tehty ainoastaan Suomen tuloverolain pohjalta ja suomalaista oikeuskäytäntöä tutkimalla. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty etenkin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, oikeuskirjallisuutta, hallituksen esityksiä sekä Verohallinnon antamia ohjeita. Sellaiset korkeimman hallinto-oikeuden julkaisemat oikeustapaukset ovat tutkimuksessa olennainen tarkastelun kohde, jotka ovat lainkäytössä tärkeässä ja olennaisessa osassa määrittelemässä tuloverolain 48 §:n oman vakituisen asunnon luovutusvoiton verovapautta koskevaa nykyhetken soveltamiskäytäntöä.

Oman vakituisen asunnon luovutusvoiton verovapauspykälä on ollut voimassa jo vuodesta 1943 lukien ja sen sisältö on muuttunut hyvin vähän ajan kuluessa. Tuloverolain 48 §:n erityisluontoisuuden takia kyseistä säännöstä tulisi tulkita suppeasti, mutta tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella kyseistä lain pykälää on sovellettu oikeuskäytännössä varsin laajasti. Tutkielmassa on havaittu, että tuloverolain 48 §:ä on sovellettu myös sellaisiin tapauksiin, joista ei ole mainintaa kyseisessä tuloverolain säädöksessä, mutta jotka voidaan rinnastaa oman vakituisen asunnon luovutukseen. Ajan myötä lain soveltamiskäytäntö on pääosin laajentanut lain sisältöä, mutta on myös havaittavissa tilanteita, joiden myötä soveltamiskäytäntö on muuttunut aiempaa suppeammaksi. Vaikka oman vakituisen asunnon luovutusvoiton verovapaussääntely ei ole juurikaan muuttunut ajan kuluessa, on vakiintunut oikeuskäytäntö muuttanut lain soveltamiskäytäntöä. Lain pykälän muuttumattoman luonteen perusteella oman vakituisen asunnon luovutukseen liittyviä tilanteita voitu soveltaa lähinnä vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella.