Yliopistoista valmistuneiden työllistyminen Japanissa vuosina 2007–2021

Abstract

Japanin työmarkkinat ovat omalaatuiset, ja yliopistoista valmistuvien massarekrytointi on yksi maan työmarkkinoiden tunnusomaisista käytännöistä. Opiskelijoiden työnhakuprosessi alkaa jo opiskelujen aikana, ja suuret yritykset ovat tätä kautta perinteisesti rekrytoineet joka vuosi suuria määriä vastavalmistuneita opiskelijoita. Valmistuneen kannalta tämä on kerran elämässä toteutuva tilaisuus tulla palkatuksi pitkäkestoiseen työsuhteeseen isossa yrityksessä. Maan työmarkkinat ovat kuitenkin muuttuneet viime vuosikymmenten aikana, ja monien maalle uniikkien käytäntöjen harjoittaminen on heikentynyt.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten japanilaisista yliopistoista valmistuneiden työllisyyskehitys oli kehittynyt vuosien 2007–2021 välillä. Aineistona käytettiin valmistuneiden työllisyyttä ja palkkakehitystä käsitteleviä tilastoja empiirisen tutkimuksen toteuttamiseksi. Teoreettinen viitekehys perustui työn taloustieteeseen, keskittyen yrityksen työvoiman käytön, työn palkitsemisen ja koulutuksen taloudellisten vaikutusten ympärille.

Tutkielma sai luotua monipuolisen kuvan yliopistoista valmistuneiden työllistymisestä. Työllistymistä tarkasteltiin kaikkien valmistuneiden ja aktiivisesti töitä hakeneiden valmistuneiden kannalta. Työllistymisen havaittiin parantuneen työllisyysasteen ja työsuhteiden laadun muodossa. Valmistuneiden ensimmäisen työpaikan palkkakehitys oli kaikilla koulutustasoilla nouseva. Sukupuolten väliset työllisyys- ja palkkaerot olivat tarkasteluajanjakson aikana pienentyneet. Valmistuneiden työmarkkinoilla vallitseva työn kysyntä vaihteli vahvasti yrityskoon ja toimialojen mukaan.

Tutkielma keskittyi opiskelijoiden valmistumishetken työllistymiseen, mutta ei tätä pidemmälle. Kirjallisuuden mukaan valmistuneiden ensimmäisen työpaikan vaihtuvuus on kasvanut, mutta tätä ilmiötä ei tutkimus käsittele ollenkaan. COVID-19-pandemian loppu ei sisälly tutkielman tarkasteluajanjaksoon, joten täydentävää jatkotutkimusta tarvitaan pandemian pitkän aikavälin vaikutuksista. Japanin työmarkkinoille ominaisia käytäntöjä ei usein ole mahdollista kuvata suoraan mittarien avulla, ja näiden käytäntöjen muutoksen kautta toteutuvaa työmarkkinoiden rakenteellista muutosta on hyvä tutkia tulevaisuudessa lisää.