Paska kaupunnista kulttuuripääkaupungiksi : Kulttuuripääkaupungin identiteetin diskursiivinen rakentuminen Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen hakemuksessa
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Oulu valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Euroopan kulttuuripääkaupunki -hanke on yksi Euroopan unionin keskeisistä kulttuurialoitteista, jonka tavoitteena on vahvistaa kulttuurin roolia kaupunkien kehityksessä ja juhlistaa eurooppalaisten yhteisiä kulttuuripiirteitä. Oulun valinta kulttuuripääkaupungiksi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella, millaisena kaupunki pyrkii esittämään itsensä sekä paikalliselle että eurooppalaiselle yleisölle.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten Oulun kaupunki rakentaa alueellista ja eurooppalaista identiteettiä Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen hakukirjassa. Tutkimus sijoittuu strategisen viestinnän ja organisaatioviestinnän tutkimusperinteeseen. Aineistoa tarkastellaan erityisesti organisaatioviestinnän konstitutiivisen lähestymistavan (CCO) näkökulmasta, jossa organisaatiot ymmärretään viestinnän kautta rakentuvina ilmiöinä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena diskurssianalyysinä. Analyysi eteni vaiheittain aineiston lukemisesta toistuvien merkityksellistämisen tapojen tunnistamiseen ja niiden jäsentämiseen laajemmiksi diskursseiksi. Tulokset osoittavat, että hakukirjassa kulttuuripääkaupungin identiteetti rakentuu neljän diskurssin kautta: Oulu on uuden edessä, Oulu on Euroopan reunalla, kriisien ja vastakkainasettelujen Eurooppa sekä yhdessä tekemisen Oulu. Näiden diskurssien kautta Oulu esitetään kaupunkina, joka pyrkii siirtymään teknologiakeskeisestä menneisyydestä kohti kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja osallistumista korostavaa tulevaisuutta. Samalla eurooppalainen identiteetti rakentuu erityisesti yhteistyön sekä yhteisten kriisien ja tulevaisuuden kautta.
Tutkimus osoittaa, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -hakukirja toimii strategisen viestinnän välineenä, jonka avulla kaupunki pyrkii määrittelemään itseään uudelleen suhteessa menneisyyteen, nykyisiin haasteisiin ja toivottuun tulevaisuuteen. Samalla tutkimus osoittaa, että alueellinen identiteetti näyttäytyy hakukirjassa konkreettisempana ja arkikokemuksiin kytkeytyvänä, kun taas eurooppalainen identiteetti rakentuu abstraktimpien arvojen ja yhteisten haasteiden kautta. Lisäksi tulokset tuovat esiin, että hakukirjassa organisatorisuus rakentuu ensisijaisesti identiteettiväitteiden ja kollektiivisen toimijuuden kautta, kun taas päätöksenteon keskinäiset suhteet jäävät vähemmän näkyviksi. Näin organisoituminen näyttäytyy osittain viestinnällisenä lupauksena, jossa kollektiivinen toimijuus rakentuu identiteettiväitteiden varaan, mutta konkretisoituu vasta hakukirjan ulkopuolella tapahtuvissa käytännöissä ja yhteisesti jaetuissa päätöksentekotapahtumissa.